Lukko. Se vuosien takainen, epäonnistumisen pelon lukko. Se ei todellakaan ole siltojen rakkauslukko, vaikka sitä voi vaalia sellaisena ”syynä vähän kaikkeen.” Se voi olla puolustus sille, että ei ole valmis kohtaamaan sellaisien seikkojen ilahduttavaa olemassaoloa, että kyllä minä voin. Ja haluan. Että minullakin on oikeus ja vahvuus tähän.

Joskus tähän tarvitsee apua. Keinoja. Huijata itsensä kirjoittamaan. Sellainen viikonloppu minulla on ihan lähellä. Sain keinoja irrottaa itseni ajatusten tyhjyydestä, siitä että mielessä ei liiku sanoja tekstiin, ei ideoita eikä varsinkaan halua aloittaa.

Mutta lukkoja tarvitaan. Aina ne kertovat jostain, ne ovat sellaisten ovien vartijoina, joita siinä ajassa ei ole valmis avaamaan. Ne suojelevat. On kasvettava sellainen maaperä, jossa on turvallista. Ilman keinotekoisia aseita pelon aiheuttajaa vastaan.

Jokaisella on unelmia. Yksittäisiä, ajoittain mieleen pompahtavia haaveita. Sellaisia, joista tietää, että tämä ei ehkä koskaan toteudu. Toisenlaisia, jotka kovasti haluaisi toteuttaa ja on jo tehnytkin niiden todeksi tekemiseen kurottuvia tekoja.

Minulla on muutamia unelmia, ihan toteuttamiskelpoisia eloisia unelmia. Sellaisia, jotka ovat kulkeneet matkassani ihan, niin… varmaan jo aika pienestä taaperosta saakka. Mutta niihin liittyy pelkoja. Raapivia pelkoja, jotka hieman epämiellyttävällä tavalla estävät unelmia elämästä. Unelmilla on oikeus elää, oman näköistä ja minussa kiinni olevaa elämäänsä.

Mutta on myös pelkoja. Entä jos epäonnistun? Entä jos se ei ollutkaan mitä todella haluan? Entä jos paljastan itsestäni jotain sellaista, jonka haluan olevan piilossa?

Epäonnistuminen? Sellaiseen asiaan luottaminen, jota ei ole koskaan tehnyt, on kuin suunnistaisi kartta kädessä pimeässä. Ei tiedä mitä tulee vastaan, ja kyselee jatkuvasti itseltään, mitä minä kuvittelin, kun tähän aloin. Aika kertoo, oliko toive todellinen, niin vahvasti minussa kiinni, että uskallan elää sen kanssa.

Paljastuminen on kävelyä häpeän kanssa. Elämistä sen rinnalla, mikä on turvallista ja pelottavaa. Sen itsen kanssa, joka riippuliitää taivaalla unelman kanssa ja ajattelee: Tämä on vapaus, tämä on minun elämäni unelman kanssa. Sellainen saa tavoittelemaan mitä on mielen sopukoissa. Ajatuksena, toiveena, lohduttavana päämääränä.