ÄLÄ ANNA MINUN HÄMÄTÄ

~ Tämän ja ensi vuoden rukoukseni, pyyntöni, toiveeni. ~
Kirjoittanut tuntematon, joka joskus on jollekin ollut tuttava, lapsi, ihminen meidän joukossamme.

ÄLÄ ANNA MINUN HÄMÄTÄ

Älä anna niiden kasvojen hämätä,
jotka sinulle näytän.
Minulla on tuhat naamiota
eikä mikään niistä ole minä.

Älä anna minun hämätä.
Minä pyydän sinua.

Annan itsestäni kuvan,
että olen varma,
ja että nimeni on Itseluottamus
ja ammattini kylmä rauhallisuus.
Minä en muka tarvitse ketään.
Älä erehdy uskomaan minua.

Syvällä itseni syvyyksissä
on todellinen minäni kadoksissa
ja eksyksissä yksinäisyyttään paossa.
Siksi minä teen nämä naamiot
ja piiloudun niiden taakse
suojellakseni itseäni katseilta,
jotka kuitenkin näkevät.

Sellainen katse on kuitenkin pelastukseni.
Se merkitsee ymmärtämistä
ja silloin siitä seuraa myös rakkaus.
Ainoastaan rakkaus
voi vapauttaa minut
niistä muureista, jotka olen rakentanut ympärilleni.

Minä pelkään,
ettei syvimmällä sisimmässäni olekaan mitään,
ettei minulla olekaan mitään.
Minä pelkään,
että sinä voit löytää sen
että sinä voit siksi torjua minut.

Niin alkaakin naamioiden paraati.
Säädyllisesti minä lörpöttelen kanssasi.
Minä kerron kaiken,
mikä ei merkitse mitään,
mutta en mitään siitä
mikä merkitsee kaikkea
ja huutaa sisälläni.

Ole hyvä ja kuuntele tarkkaan,
ja yritä kuulla, mitä minä en sano.
Minun pitäisi haluta olla aito,
spontaani ja oma itseni.
Mutta sinun täytyy auttaa minua.
Sinun täytyy ojentaa kätesi.

Aina silloin, kun olet kiltti,
ystävällinen ja rohkaiseva,
aina silloin, kun yrität ymmärtää,
aina silloin, kun todella välität minusta,
aina silloin alkaa sydämeni saada siipiä,
hyvin heikkoja siipiä,
mutta siipiä kuitenkin.

Sinun rakkautesi ja myötätuntosi
ja sinun kykysi ymmärtää
voivat ainoastaan vapauttaa minut
epävarmuuden varjoista
ja ylisuojelevuuteni vankilasta.
Eikä se tule olemaan sinulle helppoa.

Mitä lähemmäksi sinä tulet
sitä sokeammin minä lyön takaisin.
Mutta minä olen kuullut,
että rakkaus on voimakkaampi
kuin vahvimmatkaan muurit.
Siinä on toivoni,
ainoa toivoni.

Minä rukoilen:
yritä repiä nämä muurit lujin käsin,
mutta varovaisin,
sillä lapsi on herkkä.

Sinä kysyt, kuka minä olen?
Minä olen joku,
jonka sinä tunnet oikein hyvin.
Minä olen jokainen mies,
jonka sinä kohtaat.
Minä olen jokainen nainen,
jonka sinä kohtaat.
Minä olen
– sinä itse.

– Tuntematon –

(suomennos runosta ”Please Hear What I’m Not Saying” – Charles C. Finn, 1966)

 
Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.