Vaikeassa tilanteessa ystävän auttavat sanat ovat portti vapauteen.

Rikkinäinen lasi ja kolme katsetta.
Yksi riittää sanoit ja unohdit kaiken,
kaiken paitsi kuinka tarinamme kohtasivat.

Kädet laskevat hiljaisuuden aallolle.
Koskettaa ei voi ennen kuin on nähnyt
pinnan alla tuoksun ja helmien rapinan.
Niiden kaiku kuin rytmisi löytyisi uudelleen.

On kevyitä paikkoja, teitä
ne ovat helppoja kiivetä
lentää

ja aurinko kiiruhtaa taivaanreunan yli
ja on pieniä enkeleitä, heijastumia

sellaisia ne ovat,
jaksavat hymyillä kauan
ja tiet ovat laskeutuneet
sinun ihollesi
kosketat, sanoit

ja hiljaa kuului kuiskaus
jossain on uusi maailma,
kartta sinusta sinuun
tai jopa meihin

uskallan katsoa kasvojasi
vasten aurinkoa
jossain soi
vieras musiikki
tämä on jotain
johon on kaunis pysähtyä.

keittiössä kaksi kahvikuppia
sangat vastakkain
kuin halaisivat toisiaan
ja miten tänään onkin

että näen halauksia siellä täällä

Liikaa sanoja
ajatuksia
sellaisia jotka peittävät
viiltävät lähtevät liian pian
olen yksin sanoitta vailla
huudan ja tiedän

ei vastausta voi saada kun virta vihmoo
myrsky pelkää
ja sade kastelee ryöpyten

kunnes vihreä on seinä
johon nojata hyllyjä
täynnä joihin ripustaa
vaatteet kuivumaan

enää ei sada
tuulee hieman

Kuinka joskus voi revetä joki kahteen osaan, toinen kotiinpaluuksi, toinen kertomukseksi tulevasta, matkaksi, joka on vain tehtävä. Matkaksi joka loppuu, kun uusi saapuu, ja jälleen elämän kiertokulku näyttää kuunvalkeat kasvot, runojen revityt juuret ja auringon, joka himmeästi pilven takaa yrittää kertoa jotain. Mille matkalle lähden nyt?

En minä yötä pelkää, enää
en niitä unia jotka raastoivat minut,
pelosta hajoavana ja läsnäolostasi kipeänä,
läpi punaisten aamujen,
jolloin halusin kertoa tyynylle sanat, ne tuhannesti itketyt.
En minä unia kaihda,
niiltä suojaudun valvomalla.
Vaan vihaan valon lupausta joka vuosi,
haluan nähdä kirkkaasti, ja silti raastaa pimeydet esiin,
huutaa pimeydelle kauanko jaksat olla piilossa,
ja huutaa valolle, etkö kerrankin voisi kertoa totuutta,
silloin rakastaisin harmaata ikävää ja tavallista,
eikä se olisi rakkautta, minun rakkauteeni kuuluvat valo, tuhannet tähdet pimeässä.
Olisiko helpompi olla mustan taivaan alla,
kuin ainaisessa kirkkaassa valossa,
joka peittää kaiken, että totuutta en koskaan osaa.

Kun rakastut, muista ostaa puurohiutaleita kaappiisi.
Kun petyt, muista suklaa ja vaahtokarkit. Tai jopa lasillinen hyvää viiniä.
Kun olet vihainen, älä unohda halkoja.
Kun olet yksinäinen, soita monta kertaa peräkkäin suosikkikappaleesi.
Kun olet väsynyt, muista oma tyynysi.
Kun tunnet olosi hylätyksi, muista puhelin.

Kun olet joka päivä, myös elät.

Saapuu joulu suloinen,
meille kaunis, sointuinen.
Värittää valkeaksi maan,
antaa tähtösten tehdä taikojaan.

Lasten joulu kertoo sen,
missä, milloin on rauha ihmisten.
Valoa kynttilät hohtavat,
silloin ystävät, rakkaat kohtaavat.

Hyvää ja Kaunista Joulua!

– raila –