Archives

EN TIEDÄ MITÄÄN

loka21

Olisipa jossain kirjasto,
lainasto ajatusten takamailla,
siellä tietopalvelu naisille,
jotka osaavat kysyä vain,
mitä tehdä kun en tiedä mitään,
heille ei ole muuta valintaa kuin vain sanoa en tiedä mitään.

Sellainen kirjasto, että voisi kysyä,
mitä sinä teit kun kaiken olet nähnyt,
mutta vähemmän elänyt kuin näkemäsi,
kun elämäsi on pienissä sanoissa,
kysyvissä ja rukoilevissa ja pyytävissä katseissa,
niihin katseisiin haluaisit vastauksen,
ja pelkäät lukea sen toisten silmistä,
sillä hekään eivät tiedä,
miksi elämä on välillä kurjuuden kuppiloita,
petettyjä unelmia ja vihattuja odotuksia.

Mitä tehdä kun ei saa vastauksia?
On vain vastaus en tiedä mitään.
Eihän minun tarvitsekaan. Tietää. Eihän?

Runotorstai haastaa 181. hokemalla ”en tiedä mitään”, ja tämä sopi hyvin iltani tunnelmaan. Tänään. Ja se kesti  vain hetken. Onneksi.

MURHEIDEN SUMMA ON VAKIO

loka11

Tämä viidentoista vuoden ajalta tuttu sanonta saa iloisen mielen virtaamaan. Se poistaa surut ja murheet siitä, kuinka elämänsä voisi tehdä paremmaksi suruista ja murheista huolimatta. Kaikki on niin tutun turvallista tietäessään että mitään ei ole millekään tehtävissä. Kahden  murheen poistuessa takaovesta, tulee kaksi lisää, mutta ei taatusti ole mitään uutta auringon alla, joten samat murheet pyörivät kuin kulunut vinyyli lautasella neulan rahistessa aina vain lujemmin, ja levyn kuluessa aina vain enemmän.

Uutta levyä on turha laittaa soimaan, kun yleisön kaiku kuuluttaa: älä nyt sitä mieti ja laivojakin kaatuu. Ja ei sun tarvi siitä murhettua. Kaikki on niin tutun turvallista.

Tämän juhlapuheen myötä haluan nostaa suruliputuksen näille viidelletoista vuodelle.  Tämän juhlapuheen myötä murheet uudistuvat, ja koko elämä herää eloon. Vakio on se, että voit muuttaa omaa elämääsi, vain toisten tapaan elää ei ole lupa koskea. Mutta ihmetellä aina voi.

ONNEA ARVONNOISSA

loka7

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/lottery/]

Onnetar suosi minua SusuPetalin järjestämässä arvonnassa jo aikaa sitten. Taulun kehystys vain kesti kovin kauan, tai en vain saanut tekstiviestiä, jotta valmista olisi. Mutta nyt voin laittaa kuvan tänne naishahmoista. Minä pidän tästä taulusta. Hahmot minusta keskustelevat koko ajan. Voin laittaa niiden väliin ajatuksissani monta puhekuplaa. Se on hauskaa.

Viime viikonlopulla sain Inspiksen tiimiltä viestin, että olin voittanut siinäkin arvonnassa. Jokainen skräppäyshaasteeseen osallistunut bloggaaja osallistuu joka viikko arvontaan.  Tällä Lähtöruudulla sain Craftican tuotepaketin. Albumi on hellyttävä, ja nuo nauhat ovat hienoja. Ja kukat kanssa.

Kolmas kerta toden sanoo…

ETEENPÄIN (KÄYNTI HORISONTISSA)

syys30

Katse kulkee, samoaa lakeja ja astelee hiljalleen huippu huipulta eteen,
kunnes kohtaa viivan, joka erottaa maailman maaksi ja ilmaksi, pysähtyy ja hakee suuntaa oikealta ja vasemmalta ja pysähtyy jälleen, palaa hiljalleen taakse, kunnes kohtaa sen joka katsoo. Se, joka silloin on.

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/huippu/]

Runotorstaissa (178.) ja Valokuvatorstaissa (178,) mietitään asioita eteenpäin.

THE MOON

syys23

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/The Moon/]

Valokuvatorstain (177.) tämän viikon haaste on musiikkihaaste. 

”Innoittajana on Zen Cafén kappale Taivas on kirkas ja napakka (säv. Zen Café, sanat Samuli Putro), joka löytyy vuonna 2005 ilmestyneeltä levyltä Laiska, tyhmä ja saamaton. 
Innoitusta haasteesta voi hakea monin tavoin: kokonaisuudesta, lyriikoista, kappaleeseen tehdystä videosta tai vaikka vain kappaleen nimestä.”

Eilen illalla kuvattu kuu. Eli innoittaja oli kappaleen nimi. Varsinkin kun ensimmäisessä kuvassa kuu ei ole tarkan napakka.

TÄNÄÄN NÄIN

syys2

Oli-ilo pomppia jokaisessa joen kivessä,
askel hyppy eteenpäin näin tuonkin kiven tuossa noin,
yli vaan ja hop tähän kuuluu liplatus olen polleana ilosta
kovin juurakkoinen tuttu metsäpolku,
yli tienreunan jos toisenkin,
vaellella omissa mielihaaveajatuskuvissa
katsella tutut punaiset metsät ynnä kaikki vihreät sienet,
ja valkoiset ajatukset

enkä unohda että kotijuurakkometsäpolut ovat vihreämmät
kuin maailman pihamaat.

**************************************

Runotorstain 174. haaste: Ilo

PÄÄVÄRIT

elo27

”Päävärit ovat punainen, keltainen ja sininen – keskity välillä ainoastaan niihin. Rakenna työ pääasiassa näiden kolmen värin varaan, vaikka käyttäisitkin lisäksi muita värejä.”

(Kuva suurenee klikkaamalla)

122. Inspiksen haaste.

Värit minun elämässäni

Ei päivää, että en värejä ajattelisi tai ihailisi. Ei päivää, että en väreillä jotain kertoisi.

JUHANNUS

kesä26

Aamu tervehtii hiljalleen. 
Uskallus  ja vesi lepää,
taivas lepää veden yllä.

Veden läpi kirkonkellojen myötäilevä kutsu,
kaste välähtelee aamun levossa,
juhannuksen nimi vihreä ja valkoinen,
mittumaari ja valo.

Maisema lepää.

***************************************************

Runotorstai haastaa kirjoittamaan juhannuksesta.

JUHANNUS

Aamu tervehtii hiljalleen. 
Uskallus  ja vesi,
taivas lepää veden yllä.

Veden kantamana kirkonkellojen myötäilevä kutsu,
kaste välähtelee aamun levossa,
juhannuksen nimi vihreä ja valkoinen,
mittumaari ja valo.

Maisema lepää.

Tämä on SusuPetalin kommentin jälkeen korjattu. Ja jälleen muokkaus kannattaa…

03.40

kesä17

Siinä unessa kello oli aina kahta kymmentä minuuttia vajaa neljä.

Aamulla.

Olin ylittämässä kolmea siltaa, unimatkallani. Viimeisen sillan jälkeen
katsoin sinistä taivasta, lokit syöksyivät valkoiseen lumeen ja jäähän.
Siltani eivät olleet tasaisia teitä: unessani ne olivat ylösalaisin käännetyt,
maiseman kattona tie, tienä rautaisen pyöreä pohja,  pienoja
kuin lautoja riippusiltaa rakentaen. Kaksi ensimmäistä siltaa ylitin,
kolmannen ryömin eteenpäin ja pienat katosivat.

Jouduin ryömimään takaisin: katsomaan sillan katoamista valkoiseen maisemaan
Käännyin takaisin, kunnes joku kysyi: mitä hänelle kuuluu?
Siihen en osannut vastata, en kertoa, siihen en matkani varrella ollut löytänyt vastausta. Etsien tai etsimättä.

Ainoa minkä tiesin oli, että voisin sulkea oven. Ajaa tieheni. Ainiaaksi.

Ja kello oli kahta kymmentä vaille neljä. Tuohon kellonaikaan olen aamulla syntynyt.

**********************************************

171. Runotorstaissa runoillaan matkan varrella.

LELUT JA LEIKKIKALUT

kesä10

Inspiroidu -haasteblogissa haastetaan lelut ja leikkikalut: ”Lapsen rakkaimpien lelujen ikuistaminen voi herättää myöhemmin kuvista katseltuna melkoisen hymyn huulille. Rakas nukke, puhki ajettu pikkuauto tai kulmistaan pyöreäksi kuluneet puupalikat. Leluiksi voitaneen laskea myös aikuisten käytössä olevat kamerat ja puhelimet, sillä usein ne herättävät vähintäänkin yhtä fanaattista omistushalua kuin lasten vastaavat kapistukset!” 

Itse päätin yhdistää minulle kaksi mieluista asiaa: leipomisen ja leipomusten koristelun. Tämä suklaaruutu -kakku oli mieluinen neljälle pienelle vieraalleni viime viikonloppuna. Laivat varsinkin olivat suosittuja;)

[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/lelut/]

Mukavaa kesää!