Archives

ELÄMÄNI HECTORIN MUKAAN

touko3

Vastaa kysymyksiin käyttäen ainoastaan biisien nimiä YHDELTÄ ARTISTILTA. Älä käytä samaa bändiä kuin minä. Yritä olla toistamatta samaa biisin nimeä. Se on paljon vaikeampaa kuin luulet

Nimeä muistiinpanosi ”Elämäni bändin nimen mukaan”


Oletko mies vai nainen? Suurenmoinen tyttö

Kuvaile itseäsi: Ei selityksiä

Miltä nyt tuntuu: Pää räjähtää

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: Omassa kotona

Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit: Mennään pois

Mieleisin kuljetusmuotosi: Huomenta tyyny

Paras ystäväsi on: Koko hela maailma

Lempivärisi: Lähes onnellinen mies

Millainen sää on: Ensilumi tulee kuudelta

Lempivuorokaudenaika: Kun rakkaus saapuu kaupunkiin

Jos elämäsi olisi TV-sarja, mikä sen nimi olisi: Viimeinen unelma

Mitä elämä on sinulle: Mitä mulle kuuluu?

Nykyinen parisuhteesi: Yhtenä iltana

Mikä mättää: Ei tänään

Odotan tulevalta: Kesäyllätys

En pahastuisi: Ota yhteyttä apinaan

Pelkään: Muistinko kertoa?

Paras neuvoni: Takaisin Narniaan

Jos muuttaisin nimeni se olisi: Neljä tuulta

Päivän miete: Perjantai on mielessäin

Miten tahtoisin kuolla: Jossain jysähtää

Mottoni: Kaikki tahtoo rakastaa


Voit osallistua jos tahdot, heitän siis haasteen yleisesti ilmaan. Nappaa kiinni.

EI TÄNÄÄN TÄTÄ ENEMMÄN

helmi8

Kirjoitanko siitä millaista musiikkia kuuntelen? Vai kuinka on mukava on vain kävellä, käydä salilla, neuloa vuosien tauon  jälkeen. Tavata ystäviä?  Vai kerronko, että tänne blogiin ei tunnu syntyvän juuri mitään uutta, koska yksi kirjoitustyö on kesken. Vai olisiko peruste blogijulkaisujen vähäisyydelle yksinkertaisesti seuraavat kirjojen alkusanat:

” Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.”

Leo Tolstoi

Ihminen kasva,
ihminen vanhene
nii yhtäkkiste.

Kaik jää taa,
hiukan tärrä mennesäs
ko junast purotettu
markkinpallo

Heli Laaksonen

”The first foundation of friendship is not the power of conferring benefits, but the equality with which they are received, and maybe returned.”

Funius

Mitä tänään muuta, kun tämäkin tiistai on ollut koko päivän minulle sunnuntai;) sen paremman puolensa näyttävä sunnuntai;)

FLÄP-FLÄP

loka6

Ajelin tänään kyliltä kotia kohden. Usein minulla on autossa radio auki, olen koukussa PäläPälään ja Jokisen Ileen.  No, Novasta soi CCR:n kappale, jonka en tiennyt olevan CCR:n, mutta kappaleen olin todella kuullut usein. Enkä nyt tietenkään muista sen nimeä. Ja olin unohtaa koko asian miltei samantien. Kunnes ajattelin, että kuinka paljon päivässä menee tuosta noin vain ohi, Fläp-Fläp, kun Unohduksen Perhoset väpättävät ohitsemme niin paljon sanoja ja musiikkia ja tuttuja asioita, joita emme huomaa tai emme ehdi huomata. Varsinkin tutut jutut saavat aikaan Fläp-Fläpin.

Jos todella keskittyisimme siihen mitä kuulemme, ja siihen mitä sanotaan ja vielä siihenkin mitä tarkoitetaan, ehtisimmekö me ihmisparat vajavaisine korvinemme ja käsityskykyinemme todella tietää mistä on kysymys. Ei Fläp-Fläp vaan ymmärrän. Ei fläp-fläp, vaan kuuntelen. EI, fläp-fläp vaan minä todella tahdon tietää mitä sinulle kuuluu.

No, ovat perhosetkin kauniita: eritoten Sitruunaperhoset ja Suruvaipat.  Ja muumeissa  joku, Muumipeikkoko, oli sitä mieltä että kesän ensimmäisen perhosen väri kertoo onko tulossa iloinen vai tavallinen kesä. Jotenkin niin se meni.

Joskus fläp-fläp. Voimavarojemme mukaan.

TELEVISION KATSELU JA MUSIIKIN KUUNTELU

syys7

Minusta on mukava miettiä sanoja väärin. Tai sitten aivan sattumalta kuulen tai luen sanan nurinkurin. Mietin tässä päivänä muutamana mukavien asioiden listaa ja hieman epäröiden lisäsin siihen television katselun, ja epäröimättä musiikin kuuntelun. Lopulta päädyin ajattelemaan televison kastelua, ja sitä kuinka musiikki kuuntelee kuulijaansa.

Miehet varoittavat jonkin eriskummallisen stereotyyppisen ajattelun vuoksi naisia laittamasta kukkapurkkia television päälle. Minusta olisi aika hienoa, jos laittaisin Annansilmät telkun päälle ja sitten kastelisin kukat. Annansilmät loisivat herkän ja kainon katseensa alas ja kastelisivat telkun tarviten nenäliinaa, kun katsovat romanttista draamaa. Tai vesipisarat valuisivat telkun harmaanvalkoista lumisadetta vasten. Saisin  samalla säätiedotuksenkin, varsinaisen sääruudun. Luvassa ainakin lumi/vesisateita, ja mielialatiedotus ennustaisi harmaita päiviä. Sanalla sanoen hyvin mukavaa. Takuuvarmaa säiden ennustamista.

Ja se kuinka musiikki kuuntelee kuulijaansa. Se on melkein sama kuin hyvä ystävä seuraisi omia tunteitamme, jotka hän lempein siveltimenvedoin maalaisi tauluun. Yhtäkkiä huomaisi olevansa sisällä jossain tärkeässä kertosäkeessä, pitävänsä jostain musiikista hykerryttävän paljon ja keinuvansa sellaisessa mukavan odottavassa tunnelmassa. Ja seuraava laulu heittäisi tunnelmasta toiseen.

KAKSI SEURAAVAA PÄIVÄÄ

elo31

Kaksi päivää, että kalenteri on aivan tyhjä. Ei sovittuja aikoja, ei kellonlyöntiä kiiruhdettavaksi sinne tai tänne. Ei oikeastaan mitään muuta kuin valmistella perjantaille sovittu asia. Ja sekin on mukavaa puuhaa, ja aika lailla valmiinakin jo. Siitä en kerro enempää, että perjantaille on hammaslääkäri. Se on vasta perjantaina.

Näiden lisäksi tämän iltainen mukavan odottava tunnelma oli kahdessa kupissa RommitryffeliRooibosteetä, tässä neljän minuutin pätkässä, ja näitä edeltäneessä mukavassa tapaamisessa.

TÄNÄÄN

elo23

Tänään en osaa sanoa mitään. Olen puhunut paljon, aamupäivän ohjasin. Olen siksi halunnut olla hiljaa, ja kun kalenteriani katson, se on ollut tämän iltapäivän hiljaa, sekin. Mikään ei ole puhunut minulle, mikään ei ole herättänyt kertomuksiani tänään leijailemaan läpi huoneiden, läpi ajatusteni, läpi niiden käytävien joita ne ovat polkeneet niin moneen kertaan, että tiedän jos vielä kerran avaan niille oven, vetäydyn.

Tästä eteenpäin voin valvoa valvoa tyyneyttä, kuunnella vierivien tummien iltojen valoja, toivoa ja valvoa kerrottujen käytävien valoisat ja surulliset laulut. Laulut joita joskus kuuntelin, joskus unohdin ja nyt olen löytänyt uudelleen.