Kiitos!
-
Eilen, tänään, nyt
Mukavat vierailupaikat
Haasteita
Vanhaan blogiini
Kategoriat
Arkistot
- kesäkuu 2023
- tammikuu 2023
- kesäkuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- maaliskuu 2019
- syyskuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- syyskuu 2016
- heinäkuu 2016
- toukokuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- huhtikuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
Avainsanat
- Aforismit
- Annu
- Arvonta
- Askartelu
- Ehdottomasti tällä tavalla
- Eihän vaan tällä tavalla...
- Elämä on...
- Kaipaus
- Kirjoittaminen
- Käsityöt
- Lappi
- Leipominen
- Lukeminen
- Matkustaminen
- Naiseus
- Parisuhde
- Pihlajankirpakkaa
- Pohdintaa
- Runous
- Ruoka
- Skräppäys
- Tarinat
- Toiveet
- Tulevaisuus
- Valokuvaus
- yksinäisyys
- Ystävät
Tee sähköpostitilaus blogiin
Liity 63 tilaajien joukkoonjoulukuu 2023 ma ti ke to pe la su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31
Aihearkisto: Runotorstai
HULLUUS
Myrsky puhaltaa lävitse sielun. Otan vastaan viheltävät varjot. Puolet ajastani elän mustaa tarua, totuutta joka läpäisee kasvoni. En uskalla enää sanoa, sillä valta sanoihini, se on jollakin toisella, jota pelkään ja vihaan. Olen vieras haavoissani. Parannan ne tuhannella kosketuksella, haaveella. … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Haaste, Pako, Runotorstai, Runous
4 kommenttia
RUNO
Runon alku on mahdollisuus. Runon loppu on toive. Runous on tapa katsoa maailmaa, nähdä kadonneet ja näkymättömät maisemat uudelleen. Jos kirjoittaisin matemaattisia kaavoja, tuskin olisin yhtä itseni ja näkymättömäni kanssa. Jos kirjoittaisin nuotteja, soittaisin liian hiljaa, eikä kukaan kuulisi. Kun … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Haaste, Kirjoittaminen, Maisema, Runotorstai, Runous
6 kommenttia
TUNNE
Vierailin siinä metsässä unessani. Metsä oli väriltään keltainen, aivan kuin kaikki auringon valo olisi päässyt oksien välistä maahan saakka. Hiljaa lepäsivät ajatukseni keltaisessa valossa, elävä tunne sinisen ulottumisesta uneeni. Hiljaa hieroin silmiäni kun heräsin ja aamu oli valkea, tuntematon. Enkä … Lue loppuun
Kategoriat: Haaste, Proosaruno, Runotorstai
10 kommenttia
KADONNUT SYMBOLI
Tässä viime aikoina, menneen syksyn tuhatkerroksisen väsymykseni jälkeen, olen pohtinut symboleita. Symbolit ovat joskus käsityskyvyn yläpuolella. Yksi on usein yksi, mutta usein jotain muuta. Minä pidän enemmän siitä ”jotain muuta.” Yksi on yksin niin ehdoton. Lasten piirustuksissa on usein aurinko. … Lue loppuun
RUNOTORSTAIN HAASTE
Vahvuus ja vajaat peilit veivät sen mitä oli, ja itselle jäi koottavaksi nurkasta postikortteja matkalta Tukholmaan kun musiikki katosi lumipenkkojen alle kun käsketään näyttää mitä on saa kerätä myöhään varoen ja ahnaasti rakastamalla kalliita hetkiä. Kasvattaa niitä kuin särkevä kivi … Lue loppuun
Kategoriat: Eihän vaan tällä tavalla..., Haaste, Kaipaus, Pako, Runotorstai
2 kommenttia
KOLME KIRJETTÄ
voisinpa kirjoittaa vaaleisiin varjoihin niiden kahdentuessa puoliyöllä omat maailmanterveiseni tulessa polttaa kolme kirjettä ja kolkkojen metsien vetiset varjot maailman palaessa yhä uudelleen ei siihen mistä lähti matkalleen vaan vienojen kutsujen allekirjoituksiin tervetulleiden käsien rentoihin halauksiin kuinka katsovat käsiesi liikkeet minun … Lue loppuun
EN TIEDÄ MITÄÄN
Olisipa jossain kirjasto, lainasto ajatusten takamailla, siellä tietopalvelu naisille, jotka osaavat kysyä vain, mitä tehdä kun en tiedä mitään, heille ei ole muuta valintaa kuin vain sanoa en tiedä mitään. Sellainen kirjasto, että voisi kysyä, mitä sinä teit kun kaiken … Lue loppuun
ETEENPÄIN (KÄYNTI HORISONTISSA)
Katse kulkee, samoaa lakeja ja astelee hiljalleen huippu huipulta eteen, kunnes kohtaa viivan, joka erottaa maailman maaksi ja ilmaksi, pysähtyy ja hakee suuntaa oikealta ja vasemmalta ja pysähtyy jälleen, palaa hiljalleen taakse, kunnes kohtaa sen joka katsoo. Se, joka silloin on. [album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/huippu/] Runotorstaissa (178.) ja Valokuvatorstaissa (178,) mietitään … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Haaste, Lappi, Runotorstai, Tarinat, Tulevaisuus, Valokuvatorstai
16 kommenttia
TÄNÄÄN NÄIN
Oli-ilo pomppia jokaisessa joen kivessä, askel hyppy eteenpäin näin tuonkin kiven tuossa noin, yli vaan ja hop tähän kuuluu liplatus olen polleana ilosta kovin juurakkoinen tuttu metsäpolku, yli tienreunan jos toisenkin, vaellella omissa mielihaaveajatuskuvissa katsella tutut punaiset metsät ynnä kaikki … Lue loppuun
Kategoriat: Haaste, Runotorstai, Toiveet
12 kommenttia
JUHANNUS
Aamu tervehtii hiljalleen. Uskallus ja vesi lepää, taivas lepää veden yllä. Veden läpi kirkonkellojen myötäilevä kutsu, kaste välähtelee aamun levossa, juhannuksen nimi vihreä ja valkoinen, mittumaari ja valo. Maisema lepää. *************************************************** Runotorstai haastaa kirjoittamaan juhannuksesta. JUHANNUS Aamu tervehtii hiljalleen. Uskallus … Lue loppuun
Kategoriat: Haaste, Runotorstai, Runous
14 kommenttia