Kiitos!
-
Eilen, tänään, nyt
Mukavat vierailupaikat
Haasteita
Vanhaan blogiini
Kategoriat
Arkistot
- kesäkuu 2023
- tammikuu 2023
- kesäkuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- maaliskuu 2019
- syyskuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- syyskuu 2016
- heinäkuu 2016
- toukokuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- huhtikuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
Avainsanat
- Aforismit
- Annu
- Arvonta
- Askartelu
- Ehdottomasti tällä tavalla
- Eihän vaan tällä tavalla...
- Elämä on...
- Kaipaus
- Kirjoittaminen
- Käsityöt
- Lappi
- Leipominen
- Lukeminen
- Matkustaminen
- Naiseus
- Parisuhde
- Pihlajankirpakkaa
- Pohdintaa
- Runous
- Ruoka
- Skräppäys
- Tarinat
- Toiveet
- Tulevaisuus
- Valokuvaus
- yksinäisyys
- Ystävät
Tee sähköpostitilaus blogiin
Liity 63 tilaajien joukkoonsyyskuu 2023 ma ti ke to pe la su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30
Aihearkisto: Runous
SURU
Surulla on salaiset siivet. Se peittää tuhatlehtisiä alleen. Valo kasvaa, siivet viistävät ilmaa. Auringollakin on vaalea rytmi ja kevät oikaisee lumen ylle.
ALKUJA
Väri korostui muotoa enemmän. Sen tähden kuljin eksyneenä väreissä, tuhannet kiteet lumen vaatteena. Valkoinen. Ylle maan kaareutui lempeä lähtö, kunnes palasit uudelleen. Yhä uudelleen sinä palasit ja katseeni unohtui kepeän ja sinisen tähden alla. Osoitit sitä ja sanoit: minun päiväni … Lue loppuun
Kategoriat: Aika, Ehdottomasti tällä tavalla, Elämä on..., Kaipaus, Maisema, Pohdintaa, Proosaruno, Runous, Tulevaisuus, Ystävät
2 kommenttia
VUOROTELLEN
http://www.satokangas.fi/Keittio/Vuorotellen/index.html# Mukavaa Joulunodotusta jokaiselle, joka blogissani vierailee! Raila
Kategoriat: Aika, Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Elämä on..., Joulu, Kirjoittaminen, Leipominen, Lukeminen, Maisema, Runous, Ruoka
Kommentit pois päältä artikkelissa VUOROTELLEN
HULLUUS
Myrsky puhaltaa lävitse sielun. Otan vastaan viheltävät varjot. Puolet ajastani elän mustaa tarua, totuutta joka läpäisee kasvoni. En uskalla enää sanoa, sillä valta sanoihini, se on jollakin toisella, jota pelkään ja vihaan. Olen vieras haavoissani. Parannan ne tuhannella kosketuksella, haaveella. … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Haaste, Pako, Runotorstai, Runous
4 kommenttia
LASKEUTUVIA
Täytyykö heittää monta rakkautta ilmaan katsoa kuinka ne saavat ilmaa siipiensä alle leijuvat maisemassa ja kuuntelevat sopivaa laskeutumispaikkaa. Ota kiinni! Huutaa viimeinen ja minä katson nytkin hymyillen kirjan sivulla taistelevaa maailmaa joka rikkoutuu usein ja jokainen hengityskin syntyy muistuttamaan rakkaudettomuutta. … Lue loppuun
VIERAILIJAT
Minussa vierailee silloin tällöin onnellisia punaisia kukkia. Joskus kylään pyrähtävät siniset orvokit ja valkeat kielot. Kepeät illat ovat jääneet huomiselle ja itse vierailen tummissa perhosissa ja ovien takana, jotka heiluttavat saranoitaan ja narisevat että tiedän milloin on aika kutsua, milloin … Lue loppuun
RUNO
Runon alku on mahdollisuus. Runon loppu on toive. Runous on tapa katsoa maailmaa, nähdä kadonneet ja näkymättömät maisemat uudelleen. Jos kirjoittaisin matemaattisia kaavoja, tuskin olisin yhtä itseni ja näkymättömäni kanssa. Jos kirjoittaisin nuotteja, soittaisin liian hiljaa, eikä kukaan kuulisi. Kun … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Haaste, Kirjoittaminen, Maisema, Runotorstai, Runous
6 kommenttia
HAASTE
Sain jotain käsiini. Tai aavistuksen jostain. Vaan aina se karkasi käsistäni. Ilkkui mokoma jokaisen nurkan takana. Huusi juokse, juokse, saat kyllä minut kiinni. Ja minä juoksin, väliin kovaa, väliin hitaammin. Mutta aina se nauroi ja piti hauskaa kustannuksellani. Ja oli … Lue loppuun
NE OVAT MEISSÄ
Se on meissä pauhaava sininen aaltoineen Se on meissä rauhallinen tyyni katseineen se on meissä virtaava puhdas säteineen Ne ovat ihmisissä meri, joki ja järvi Ne ovat meissä aallot pyörteet ja virrat mikä virtaa mereen jokea myöten mikä merestä nousee … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Maisema, Runous
2 kommenttia
EI SURUA MITATA VOI
Minun hiljainen tienoo, suruja ennen kertovia otsikoita olin ruokkinut viisaita lintuja ja tahtoni loputon vaellus Vain hiljaiset tienoot sanoissani ja ne sinä kerrot minulle kuin kasvosi olisi ainoa minkä haluan kertovan sinut ja tässä hetkessä vain tunteiden valoisuus ja minä … Lue loppuun