Aihearkisto: Runous

UNET JA YÖT

En halua nukahtaa, en laittaa soimaan unohtumattomia lauluja menneestä en peitellä uniani joissa kerron mille todella haluan nauraa ja kun vedet kantavat tunteiden todellisuuden menneestä johon vievät jatkuvat sillat, alati muistan notkeat pihlajat ja marjat pensaissa punaiset oikeasti Ja sinä … Lue loppuun

Kategoriat: Aika, Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Kaipaus, Naiseus, Runous, Tulevaisuus | 2 kommenttia

MUOTO

  ”Asettele työhön tulevat materiaalit valitsemasi muodon sisään. Muoto voi olla ympyrä, sydän, kolmio tai muu yksinkertainen muoto. Se voi olla myös kirjain tai numero, mitä tahansa keksitkin. Täytä muoto kuvilla, papereilla ja koristeilla. Tarkoitus ei ole tehdä esim. pyöreää … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Elämä on..., Runous, Skräppäys | 4 kommenttia

VALOON JA TUULEEN

Minä rakastan tätä runoteosta! Ajatelkaa vaikka seuraavia runoja: ALASTOMUUS Alastomana, aseettomana, kaiken melun keskellä hän kuuli hiljaisuuden nousevan sisällään. Hän näki rauhallisen muurahaisen ryömimässä vääntyneillä jaloillaan pitkin seinää, kuin suurennetun ja suuripäisen. Se oli päässyt jo pitkälle matkalla ei minnekään. … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Elämä on..., Kirjoittaminen, Lukeminen, Pohdintaa, Runous | 4 kommenttia

EN TIEDÄ MITÄÄN

Olisipa jossain kirjasto, lainasto ajatusten takamailla, siellä tietopalvelu naisille, jotka osaavat kysyä vain, mitä tehdä kun en tiedä mitään, heille ei ole muuta valintaa kuin vain sanoa en tiedä mitään. Sellainen kirjasto, että voisi kysyä, mitä sinä teit kun kaiken … Lue loppuun

Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Elämä on..., Haaste, Pohdintaa, Runotorstai, Runous | 6 kommenttia

MERILLE

Annu valahti kalpeaksi. Ei. Ei nyt. Vaan sisällään alkoi juosta ovienpaukuttelija. Sitä ei juuri koskaan nähnyt. Se vilahti kätevästi aina alta pois, kun katse pyyhkäisi sitä kuin majakanvalo. Käänsi aina selkänsä kuin hyrrä. Kuin valkoinen taskulampun valo syksyn illoissa kun lapsena … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Pako, Runous | 4 kommenttia

ELOKUU

Sinä teit pihani äkkiä kukkaniityksi enkä osaa pelätä perhosen siiveniskun myrskyä toisella reunalla ruiskaunokkien rajaa unohda ne lehdet talossani, niitä on pihani kohta kirkkaana postina, keltaisena, punaisena mattona, tämän kesän linnunpoikien juosta, kattona tumma sametti, jolla vain elokuu osaa elostelematta … Lue loppuun

Kategoriat: Kaipaus, Runous, Toiveet | 6 kommenttia

SITTENKIN

Annu ei ollut osannut enää sitä pyytää, ei edes odottaa tulevaksi. mutta tänään se tuli yllättäen, tuoreena kuin vuosia sitten alkanut ystävyys, vihreänä kuin olisi ajatellut asiaa ensi kertaa. Kuin hän olisi halannut värisevää haapaa, puhaltanut kirkkaat saippuakuplat rikki, halunnut … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Runous, Toiveet, Ystävät | 2 kommenttia

POSKELLANI KYYNEL

Pisarana otan kämmenelleni ja näen, se heijastaa varjoja. Valoa. Sisällä kyyneleen pesivät harmaat linnut, sitruunan väriset linnut, harmaat kalat, sen sisällä kasvaa kolmen eri vihreän metsä, sen jossa kuljin. Uusi kyynel, kirkkaampi ja näen kuinka uin violetin orvokin kasvoissa. Etsien … Lue loppuun

Kategoriat: Aiheeton, Kaipaus, Runous, Skräppäys | 6 kommenttia

JOS SAISIN TOIVOA

Jos saisin toivoa viittä uutta asiaa: Toivoisinko sylin täydeltä rakkautta? Vai joku jota rakastaa? Nostalgiaa hänen kanssaan yhdessä ajoista jolloin emme olleet yhdessä? Vai haaveilua tulevista vuosista yhdessä? Viidettä en uskalla lainkaan kertoa! En toivo mitään näistä, en enää. Jos voisin toivoa … Lue loppuun

Kategoriat: Runous, Toiveet, Ystävät | 10 kommenttia

SANAT JOTKA SANOMATTA JÄIVÄT

Jotkut vain ovat sellaisia, heistä rapisee enemmän muistoja hetken kohtaamisessa kuin niistä jotka viettävät vuodet kanssasi, ne antavat vuosien mennä ohitsesi, jättävät lausahduksia sinulle jotka eivät ikuisuudessa merkitse mitään. Toiset eivät anna unohtaa petaavat sanansa  odotuksesta väriseviin tyhjiin kohtiin, ja … Lue loppuun

Kategoriat: Kaipaus, Runous | Kommentit pois päältä artikkelissa SANAT JOTKA SANOMATTA JÄIVÄT