Kiitos!
-
Eilen, tänään, nyt
Mukavat vierailupaikat
Haasteita
Vanhaan blogiini
Kategoriat
Arkistot
- kesäkuu 2023
- tammikuu 2023
- kesäkuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- maaliskuu 2019
- syyskuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- syyskuu 2016
- heinäkuu 2016
- toukokuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- huhtikuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
Avainsanat
- Aforismit
- Annu
- Arvonta
- Askartelu
- Ehdottomasti tällä tavalla
- Eihän vaan tällä tavalla...
- Elämä on...
- Kaipaus
- Kirjoittaminen
- Käsityöt
- Lappi
- Leipominen
- Lukeminen
- Matkustaminen
- Naiseus
- Parisuhde
- Pihlajankirpakkaa
- Pohdintaa
- Runous
- Ruoka
- Skräppäys
- Tarinat
- Toiveet
- Tulevaisuus
- Valokuvaus
- yksinäisyys
- Ystävät
Tee sähköpostitilaus blogiin
Liity 63 tilaajien joukkoonjoulukuu 2023 ma ti ke to pe la su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31
Aihearkisto: Runous
UNET JA YÖT
En halua nukahtaa, en laittaa soimaan unohtumattomia lauluja menneestä en peitellä uniani joissa kerron mille todella haluan nauraa ja kun vedet kantavat tunteiden todellisuuden menneestä johon vievät jatkuvat sillat, alati muistan notkeat pihlajat ja marjat pensaissa punaiset oikeasti Ja sinä … Lue loppuun
Kategoriat: Aika, Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Kaipaus, Naiseus, Runous, Tulevaisuus
2 kommenttia
MUOTO
”Asettele työhön tulevat materiaalit valitsemasi muodon sisään. Muoto voi olla ympyrä, sydän, kolmio tai muu yksinkertainen muoto. Se voi olla myös kirjain tai numero, mitä tahansa keksitkin. Täytä muoto kuvilla, papereilla ja koristeilla. Tarkoitus ei ole tehdä esim. pyöreää … Lue loppuun
VALOON JA TUULEEN
Minä rakastan tätä runoteosta! Ajatelkaa vaikka seuraavia runoja: ALASTOMUUS Alastomana, aseettomana, kaiken melun keskellä hän kuuli hiljaisuuden nousevan sisällään. Hän näki rauhallisen muurahaisen ryömimässä vääntyneillä jaloillaan pitkin seinää, kuin suurennetun ja suuripäisen. Se oli päässyt jo pitkälle matkalla ei minnekään. … Lue loppuun
Kategoriat: Ehdottomasti tällä tavalla, Elämä on..., Kirjoittaminen, Lukeminen, Pohdintaa, Runous
4 kommenttia
EN TIEDÄ MITÄÄN
Olisipa jossain kirjasto, lainasto ajatusten takamailla, siellä tietopalvelu naisille, jotka osaavat kysyä vain, mitä tehdä kun en tiedä mitään, heille ei ole muuta valintaa kuin vain sanoa en tiedä mitään. Sellainen kirjasto, että voisi kysyä, mitä sinä teit kun kaiken … Lue loppuun
MERILLE
Annu valahti kalpeaksi. Ei. Ei nyt. Vaan sisällään alkoi juosta ovienpaukuttelija. Sitä ei juuri koskaan nähnyt. Se vilahti kätevästi aina alta pois, kun katse pyyhkäisi sitä kuin majakanvalo. Käänsi aina selkänsä kuin hyrrä. Kuin valkoinen taskulampun valo syksyn illoissa kun lapsena … Lue loppuun
Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Pako, Runous
4 kommenttia
ELOKUU
Sinä teit pihani äkkiä kukkaniityksi enkä osaa pelätä perhosen siiveniskun myrskyä toisella reunalla ruiskaunokkien rajaa unohda ne lehdet talossani, niitä on pihani kohta kirkkaana postina, keltaisena, punaisena mattona, tämän kesän linnunpoikien juosta, kattona tumma sametti, jolla vain elokuu osaa elostelematta … Lue loppuun
Kategoriat: Kaipaus, Runous, Toiveet
6 kommenttia
SITTENKIN
Annu ei ollut osannut enää sitä pyytää, ei edes odottaa tulevaksi. mutta tänään se tuli yllättäen, tuoreena kuin vuosia sitten alkanut ystävyys, vihreänä kuin olisi ajatellut asiaa ensi kertaa. Kuin hän olisi halannut värisevää haapaa, puhaltanut kirkkaat saippuakuplat rikki, halunnut … Lue loppuun
Kategoriat: Elämä on..., Runous, Toiveet, Ystävät
2 kommenttia
POSKELLANI KYYNEL
Pisarana otan kämmenelleni ja näen, se heijastaa varjoja. Valoa. Sisällä kyyneleen pesivät harmaat linnut, sitruunan väriset linnut, harmaat kalat, sen sisällä kasvaa kolmen eri vihreän metsä, sen jossa kuljin. Uusi kyynel, kirkkaampi ja näen kuinka uin violetin orvokin kasvoissa. Etsien … Lue loppuun
Kategoriat: Aiheeton, Kaipaus, Runous, Skräppäys
6 kommenttia
JOS SAISIN TOIVOA
Jos saisin toivoa viittä uutta asiaa: Toivoisinko sylin täydeltä rakkautta? Vai joku jota rakastaa? Nostalgiaa hänen kanssaan yhdessä ajoista jolloin emme olleet yhdessä? Vai haaveilua tulevista vuosista yhdessä? Viidettä en uskalla lainkaan kertoa! En toivo mitään näistä, en enää. Jos voisin toivoa … Lue loppuun
Kategoriat: Runous, Toiveet, Ystävät
10 kommenttia
SANAT JOTKA SANOMATTA JÄIVÄT
Jotkut vain ovat sellaisia, heistä rapisee enemmän muistoja hetken kohtaamisessa kuin niistä jotka viettävät vuodet kanssasi, ne antavat vuosien mennä ohitsesi, jättävät lausahduksia sinulle jotka eivät ikuisuudessa merkitse mitään. Toiset eivät anna unohtaa petaavat sanansa odotuksesta väriseviin tyhjiin kohtiin, ja … Lue loppuun