Aihearkisto: Ystävät

TÄNÄÄN

Tänään en osaa sanoa mitään. Olen puhunut paljon, aamupäivän ohjasin. Olen siksi halunnut olla hiljaa, ja kun kalenteriani katson, se on ollut tämän iltapäivän hiljaa, sekin. Mikään ei ole puhunut minulle, mikään ei ole herättänyt kertomuksiani tänään leijailemaan läpi huoneiden, … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Musiikki, Toiveet | Kommentit pois päältä artikkelissa TÄNÄÄN

ANNU, ILOISUUS JA STEINBECK

–          No hei, Annu sanoi hymyillen. Tulithan sinä. –          Joo. Tie oli aika rakeinen. Paljon valkoista. –          Osasit hyvin, Annu hieman epäröi, koska ei tiennyt mitä sanoa. –          No, ohjeesi oli aluksi aika epämääräiset. Nuo kaksi samanväristä taloa, olivat paljon … Lue loppuun

Kategoriat: Dialogi, Elämä on..., Toiveet, Ystävät | 2 kommenttia

MINNE MATKA?

Ystävät ovat ajatustemme ja tunteidemme lähdevettä. Joskus he pesevät koko maailmamme, sisäiset ikkunamme ovat sitten puhtaita, ja ystävät auttavat meitä näkemään yhä paremmin sitä mitä tahdomme (kiitos hänelle;-). Joskus he vain ottavat vastaan varsinaisen sarjan vesipisaroita, nenäliinat ovat tarpeellisia, ja … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Matkustaminen, Pako, Pohdintaa, Ystävät | 4 kommenttia

TÄNÄÄN

Tänään haluan kertoa itselleni sadun. (Jos sinä haluat olla mukana kuuntelemassa, ole toki.) Sadut kuuluvat kaikille. Kuule, nyt se kertoo itsensä. Millaisena sinä sen kuulet? Minusta siinä oli tähtiä, kuin pieniä keijuja. Oli siinä vihreääkin. Nyt, hyvää yötä. Annu, 9 … Lue loppuun

Kategoriat: Tarinat, Ystävät | Kommentit pois päältä artikkelissa TÄNÄÄN

MERILLE

Annu valahti kalpeaksi. Ei. Ei nyt. Vaan sisällään alkoi juosta ovienpaukuttelija. Sitä ei juuri koskaan nähnyt. Se vilahti kätevästi aina alta pois, kun katse pyyhkäisi sitä kuin majakanvalo. Käänsi aina selkänsä kuin hyrrä. Kuin valkoinen taskulampun valo syksyn illoissa kun lapsena … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Pako, Runous | 4 kommenttia

ELOKUU

Sinä teit pihani äkkiä kukkaniityksi enkä osaa pelätä perhosen siiveniskun myrskyä toisella reunalla ruiskaunokkien rajaa unohda ne lehdet talossani, niitä on pihani kohta kirkkaana postina, keltaisena, punaisena mattona, tämän kesän linnunpoikien juosta, kattona tumma sametti, jolla vain elokuu osaa elostelematta … Lue loppuun

Kategoriat: Kaipaus, Runous, Toiveet | 6 kommenttia

SITTENKIN

Annu ei ollut osannut enää sitä pyytää, ei edes odottaa tulevaksi. mutta tänään se tuli yllättäen, tuoreena kuin vuosia sitten alkanut ystävyys, vihreänä kuin olisi ajatellut asiaa ensi kertaa. Kuin hän olisi halannut värisevää haapaa, puhaltanut kirkkaat saippuakuplat rikki, halunnut … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Runous, Toiveet, Ystävät | 2 kommenttia

ELOKUUN PEILIT

Olen siis tässä, Annun tarinan nainen ajatteli. Tässä on hyvä olla. Pehmeä, elokuinen ilta vierellä. Sade on lakannut. Ei enää pisaroita, oli vain elokuisen illan vastaanottavainen tyyneys. Niin monta elokuuta. Monta muuta kuukautta, mutta vain yksi on elokuu. Annu piirsi … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Kirjoittaminen, Tarinat, Toiveet | 3 kommenttia

ANNUN TARINA

Annu yrittää kirjoittaa ihan vähän: pienin hiipivin, mutta houkutuksesta pyörähtelevin sanoin. Annulla olisi teille tarina kerrottavana: sellainen tarina, joka oikeastaan alkaa ihan sattumalta, tuosta noin vain, etukäteen varoittamatta. Mutta Annu ei kerro tarinaa koskaan valmiiksi, sillä hän ei voinut sitä … Lue loppuun

Kategoriat: Elämä on..., Kaipaus, Kirjoittaminen, Tarinat, Toiveet | 6 kommenttia

POSKELLANI KYYNEL

Pisarana otan kämmenelleni ja näen, se heijastaa varjoja. Valoa. Sisällä kyyneleen pesivät harmaat linnut, sitruunan väriset linnut, harmaat kalat, sen sisällä kasvaa kolmen eri vihreän metsä, sen jossa kuljin. Uusi kyynel, kirkkaampi ja näen kuinka uin violetin orvokin kasvoissa. Etsien … Lue loppuun

Kategoriat: Aiheeton, Kaipaus, Runous, Skräppäys | 6 kommenttia