EI SURUA MITATA VOI

Minun hiljainen tienoo,
suruja ennen
kertovia otsikoita
olin ruokkinut viisaita lintuja ja tahtoni loputon
vaellus

Vain hiljaiset tienoot sanoissani ja ne sinä kerrot minulle
kuin kasvosi olisi ainoa minkä haluan
kertovan sinut ja tässä hetkessä vain tunteiden valoisuus
ja minä tiedän olen jatkanut matkaani

Kategoria(t): Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Pohdintaa, Runous, Toiveet, Tulevaisuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to EI SURUA MITATA VOI

  1. isopeikko sanoo:

    Tässä taitaa olla suru sisällä, ainakin peikon häntä meni sillä lailla kippuralle.

    • Raila sanoo:

      isopeikko: On siinä. Suru. Se saa hännän ja mielen kippuralle;)

Kommentointi on suljettu.