HAASTE

Sain jotain käsiini. Tai aavistuksen jostain. Vaan aina se karkasi käsistäni.

Ilkkui mokoma jokaisen nurkan takana. Huusi juokse, juokse, saat kyllä minut kiinni.
Ja minä juoksin, väliin kovaa, väliin hitaammin. Mutta aina se nauroi
ja piti hauskaa kustannuksellani.  Ja oli edelläni.

Lopulta annoin asian olla. Istuin tuoliini,
tietysti sille jolla usein istun kirjoittaessani.
Olin hiljaa.

Ja tuli se luokseni. Idea.

**********************************************

Runotorstai haastaa 199. kerran!  idea

20 thoughts on “HAASTE

    • runopasanen: Ideametsästäjän eräopaskirja osa 1. Noin se taitaa olla, samalla kun huijaa itseään kirjoittamaan, voi odotella ansan luona.

    • isopeikko: Katselisi kulmain alta tarkkaillen. Lopulta hyökkäys ja kiinniotto, ja paperille ylös. Olisi vain huomaamatta ideaa, kunnes se tulee itse luokse?

    • arleena: Niin on, ne löytyvät kun itse haluavat tulla löydetyiksi, ja joka kerta yllättävät;)

    • pirta: Paitsi, että kun idean kanssa on tosi kyseessä, ei juuri naurata;)

  1. Voi tämä on niin totta ideoiden kanssa. Ja kirjoittamisen aloittamisen kanssa! juuri noin se menee.

    • marjattah: Ei sitä juuri hallita voi. Siinä sen viehättävyys piileskeleekin.

  2. On se toisinaan niin ärsyttävä, kiusaa ihan tahallaan, mutta hyvä, kun se kuitenkin aina välillä suostuu palaamaan.
    Ainakin hetkeksi.

    • SusuPetal: Niinpä, ja pitää mokoma välillä vielä taukoakin palatakseen entistä vahvempana.

Comments are closed.