En voi olla laittamatta tätä linkkiä nyt tänne sivuilleni: Ateria, jonka tarjosin jokin aika sitten. Miksikö nyt sivuilleni? Sen tähden, että käännettyjen siltojen, lepäämättömien tuntien ja huolten vuoksi halusin tänne jotain itseä ylläpitävää. Ja sen tähden, että jos moni asia olisi toisin, olisin nyt hyvää matkaa menossa katsomaan Suomenlinnaan Ryhmäteatterin esitystä Cyrano de Bergerac. Olen nähnyt käsikirjoituksesta ainakin kolme eri versiota, eräs elokuva oli likipitäen paras, mutta ohjaajaa en muista. Vaan kun en mene. Mutta elokuussa yritän. Ja aina kun käyn Tuuren Jotain muuta kuin elämää -blogissa haluan Helsinkiin. Olisin varmaan tämän päivän kiertänyt ennalta selvitetyt askarteluliikkeet, ja huomenna Akateeminen kirjakauppa, myös Suomalainen kirjakauppa. Minä pidän jopa Wulffin miljööstä. Ja Fish Market, ja Tuuren esittelemä sushi -ravintola. Ja kirpparit ja tutut kahvilat. Kaikki muut tärkeät paikat. Espan tuulessa on jotain niin lämmintä muistoa. Ja mitä minä nyt teen: selaan epätoivoisesti talven aikana tallennettuja elokuvia, ja yritän tyytyä niiden katseluun. Mutta silti, turvallisempi on nyt näin. Helsinki pysyy, mutta minä en aio levätä ikiaikaisesti. Ja nyt loppuu tämä valitus. Kiitos teille!
Kiitos!
-
Eilen, tänään, nyt
Mukavat vierailupaikat
Haasteita
Vanhaan blogiini
Kategoriat
Arkistot
- kesäkuu 2023
- tammikuu 2023
- kesäkuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- maaliskuu 2019
- syyskuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- syyskuu 2016
- heinäkuu 2016
- toukokuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- huhtikuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
Avainsanat
- Aforismit
- Annu
- Arvonta
- Askartelu
- Ehdottomasti tällä tavalla
- Eihän vaan tällä tavalla...
- Elämä on...
- Kaipaus
- Kirjoittaminen
- Käsityöt
- Lappi
- Leipominen
- Lukeminen
- Matkustaminen
- Naiseus
- Parisuhde
- Pihlajankirpakkaa
- Pohdintaa
- Runous
- Ruoka
- Skräppäys
- Tarinat
- Toiveet
- Tulevaisuus
- Valokuvaus
- yksinäisyys
- Ystävät
Tee sähköpostitilaus blogiin
Liity 63 tilaajien joukkoonjoulukuu 2023 ma ti ke to pe la su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31
Niin, on minusta ainakin mukavaa mennä paikoille jossa on juuri lapsuduenmuistoja, vaikka kuinka olisivat muuttuneet. Kultaantuneen, ruusuisen kuvan säilyttäminen ei ole minusta kannatettavaa. Siksi haluaisin joskus kiertää muistojeni kanssa kilpaa elämäni paikat.
Tuure: Ja mennä nimenomaan hyvien lapsuusmuistojen luo. En minäkään kannata kultaantuneita muistoja, koska ehkä muistot muuttuvat sen myötä kuin ihmiset itsekin. Sen verran kuin ihminen nyt muuttuu. Ja ehkä kyse on myös siitä, että suhtautuminen lapsuudenmuistoihin muuttuu. Joku päivä mainitsin ihan ääneenkin, että olisi mukava, että voisi mennä vaikka Roomaan ihan ensimmäistä kertaa, tai jonnekin muualle niin ettei, tietäisi millaista siellä on, vaikka siellä olisi käynytkin. Eivät muistot katoa, eikä niiden kanssa voi kilpailla. Säilyvät ne, vaikka ihminen joskus haikaileekin menetetyn tai eletyn nuoruuden tai lapsuuden perään.
Hei Raila ja hyvä kun tulit herättelemään minua blogiini tästä 😀 olisin muuten ollut huomaamatta. Kiitos linkityksestä! Helsinki on kiva kaupunki, mutta toisaalta se on myös menettänyt menneisyytensä — muuttunut kovasti, en tiedä onko se loppujen lopuksi huono juttu ollenkaan mutta esimerkiksi se Helsinki jossa isäni on lapsuudessa asunut on pyyhkiytynyt jäljittämättömiin. Kaupunki muuttuu jokaisen sukupolven voimasta.
Tuure: Varmaan Helsinki on muuttunut, jo kansainvälistymisen ja Euroalueen ym. vaikutuksesta. Ja myös sukupolvet muuttavat kaupunkeja. Muutos ei lienee aina pahasta;) Taisi olla 2006, kun viimeksi olin siellä lentoaseman hotelliyötä pidempään. Ehkä se nostalgia mikä siellä minua kiehtoo, liittyy juuri lapsuuden Helsingin tunnelmaan ja varsinkin Akateemisen tunnelmaan. Ja myös muutamaan muuhun mukavaan muistoon. Ja serkkuihin ja täteihin ja enoon…Näistä paljon on muuttunut. Mutta muistot eivät.