HUUTOMERKKI

Löytäisinpä sinut,
joka monessa ohikiitävässä hetkessä
kertoisit itsesi minun silmiini,
ja jättäisit huutomerkin
niin että hellä katseeni silittäisi sitä kohtaa maailmassa
jossa sinut tapasin, jossa kerään huutomerkkisi
hiljaisien kutsujeni vuoksi.

Tule, huudan jo nyt,
etten vihaa itseäni myöhemmin, kun en aiemmin
osannut pyytää:  Pysähdy.

Ja sinä virität kätesi soimaan,
minä laskostan hetkiä, viikattuja lakanoita,
yksi niistä on luminiityn valkea yö.

**************************************

Runotorstai haastaa  Huutomerkillä!

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

16 Responses to HUUTOMERKKI

  1. sorvatar sanoo:

    Hieno runo. Luin monta tekstiäsi.

  2. Diina sanoo:

    ”Ja sinä virität kätesi soimaan,
    minä laskostan hetkiä, viikattuja lakanoita,
    yksi niistä on luminiityn valkea yö.”
    Niin kaunista…!

  3. Demetrius sanoo:

    Runo välittää vahvoja tunteita, hiljaisuuskin voi huutaa.

  4. helanes sanoo:

    Etsien käy…

  5. Leijonainen sanoo:

    Yhdistän kaksi runoasi ja nousen tuhkasta. Jos muistat minut, jos et, huudan kuitenkin ja nousen. Minä muistan sinut ja löysin jälleen, nautin sanoistasi, runoistasi…kiitos 🙂

    • Raila sanoo:

      Leijonainen: Enkö muistaisi?;) Toki muistan. Huuda, vain nouse! Mukava tavata sinut, uudelleen.

  6. Hilbert sanoo:

    Tule, huudan jo nyt,
    etten vihaa itseäni myöhemmin, kun en aiemmin
    osannut pyytää: Pysähdy.

    Kosketti

    • Raila sanoo:

      Hilbert: Joskus tapaa sanoja, jotka löytävät jotain tärkeää itsestämme.

  7. isopeikko sanoo:

    Peikko luulee, että kannattaa lukea muutkin merkit kuin huutomerkit 🙂

  8. SusuPetal sanoo:

    Etten vihaa itseäni myöhemmin…

    Niinpä. Siinä se. Sanottuna. Huudettuna.

Kommentointi on suljettu.