[album: http://www.raila.fi/wp/wp-content/plugins/dm-albums/dm-albums.php?currdir=/wp/wp-content/uploads/dm-albums/xmas/]
On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma, on hämäräinen tie.
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää,
kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää.
Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan,
sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan.
Joku jää katsomaan kuka lentää noin.
itsekin hämmästyn kun lentää voin.
On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain.
On kuu niin sininen mun lentomatkallain.
Kuutamoon liukenee portaat pilvien.
Liukenen itsekin ja leijailen.
On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen.
On tähdet kotimaa ja mä saan nähdä sen.
Suom. Tarleena Sammalkorpi
Hiano kuva. Siinä on joulun taika. Ja muutenkin ajatuksia.
isopeikko: Joulu on taika-aikaa. Halauksessa on ajatusta;-) Peikkomaista joulua Isopeikolle. Kommenttisi oli muuten 900 kommentti tässä blogissani;-)
Tuo on ihana elokuva, ja laulu. Eräs lumiukkokammoinen ystäväni tosin luokittelee molemmat kauhugenreen: kuulemma sävelessäkin on aavemainen kaiku 🙂
Emmentaalin kädentuottehen saanet sitten välipäivinä nähtävillesi.
Mukavaa joulua, ystäväin – blogisi taustaväri näyttäytyy nyt sattumoisin piparkakunruskeana. Olkoon pyhäsi luumun, suklaan ja rauhantäyteiset!
(Muuten – tuo runo tuossa ylhäällä oikealla – hieno. Viiltävää analyysiä pukkaa!)
arctia: Minä tykkään Lumiukosta. Ysätvyydellä ei ole rajoja. Emmentaalin taideteos: Oi, odotan. Samoin sinne rauhallista ja lupsakkaa joulua! Ja kiitos, paljon.