miksi niin moni muisto on pukeutunut tänään kivun kaapuun,
ilta viivähtää kauneudessaan vain hetken,
ja kun oli hetki niin, että värit ovat kauniita piirtää yksin,
ja tiesin, että musiikki lohduttaa tuhansin keinuin
ja menninkäisen hellä katse vetää pelon katsomaan
peittoani, ja tuntuvat monet tunnit ja käsiin lukitut kosketukset,
ja peittoni on tumma, laskeutuva, laskee vain sanoja,
kun olen katseeni alla huolestunut ja väsynyt.
Voisiko olla koskaan taivaankannen ja tähden alla jotain toisin?
Tämä miellyttää peikon ajatuksia, siinä on surua mukana. Peikko luki sen monta kertaa ja rupesi sitten lopulta lukemaan sen ilman viimeistä riviä/säettä.
isopeikko: Mukava Peikko, kun sinä jaksat näitä suruilopettymyshuoli -ryöpsähdyksiäni lukea. Peikolla on mukava lukutekniikka, olen huomannut sen aiemminkin.