(Toinen pitää yöstä, toinen on aamuihmisiä)
– Huomenta. Tiedätkö mikä on parasta tässä meidän jutussa?
– Hmmm… Olemme molemmat samalla alalla?
– No, ei. Olen aina vannonut, etten ala tehdä työtä puolisoni kanssa samassa paikassa.
– Ai, olet vai? Mehän teemme työtä samassa paikassa, kotona molemmat.
– No, tarkoitin jotain yritystä.
– Höh, tämähän se on varsinainen perheyritys.
– Älä heittäydy nokkelaksi… No, tiedätkö mikä se paras juttu on?
– No, kerro nyt kun aloitit.
– Me voidaan jakaa työvuorot, minä kirjoitan päivällä ja sinä yöllä.
– No, tuoko se oli?
– Niin.
– Siis sinusta parasta on se kun kirjoitamme eri aikaan. Minua ei saa häiritä kirjoittaessa, eikä sinuakaan.
– Niin no, ajattele nyt. Moni luulee, että kirjailijan työ on tulvillaan boheemia elämää, punaviiniä ja omituisia ihmisiä. Yövalvomisia ja vaikka mitä outouksia. Jotkut ovat jopa kuulleet kirjoittajien kirjoittavan alasti.
– Mutta, kun emme saa häiritä toisiamme kirjoittaessa, miten me voidaan yleensä puhua mistään meidän parisuhteesta? Emme näe koskaan.
– Ei me voidakaan. Siksihän me niin hyviä toimivien avioliittoneuvojen opaskirjojen kirjoittajia olemmekin.
-No, niinpä. Mistäs muualta kirjoittaja hankkisi materiaalin kirjoihinsa kuin omasta elämästään.
Railaterttu, Luin ja odotin, mihin tämä johtaakaan. Todella nokkela loppusilaus, en osannut odottaa! Naurahdin ääneen.
kaari3: Mukavaa, jos nauratti. Ja nyt laitoit linkinkin nimimerkkiisi. Kiitos siitä.
Älä huoli, jugurttikin on hyvää 🙂
isopeikko: Niinpä.
Ehkä se tarkoittaa katseiden ja sanojen, kosketuksen kohtaamista 🙂
isopeikko: Anteeksi kyynisyyteni. Ehkä tosiaan. No hyvä niin. Itse asiassa parempi. Jogurtti vanheneekin niin nopeasti;)
Siinä aamuiltateellä ehtii vaihtaa kaikki tärkeimmät. Pikku hetki yhteistä elämää synnyttää muistoja ja ymmärrystä.
isopeikko: Olen kuullut joskus, tai lukenut jostain, että se pikku hetki ei tarvitsisi enempää päivässä kuin sen ajan, mikä menee jogurttipurkin syömiseen. Tarkoittaako se litran purkillista hedelmäpommia vai 150g sokeritonta kevytjogurttia?