KAUPUNKI

Kaupunki

valuu sateessa peiliksi
rajaa monta ikkunaa
autojen äänet sulautuvat valoihin
valot ja ihmiset tekevät varjoja
äänekäs sade

minä piirrän talven varalle

on oikein tehdä niin
ja syksy lakkaa tippumasta
otsalle ja käsiin

minä haluan kaksi ovea
talo ja kolme kerrosta
syksy muutti tänne
pilvet ja vihreät metsät

lakkaavat kun kaupunki alkaa

minä tiedän polun kirjastoon
ja kannan kaksitoista kirjaa
yhden lehden sohvannurkkaan.

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 Responses to KAUPUNKI

  1. Kivenhenki sanoo:

    Runo! Nyt minä löysin runon!
    Tällaisia runoja minä haluaisin osata kirjoittaa, mutta sanoja ei vain tule. Tai onhan minulla sanoja ympärilläni vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät järjesty runoiksi. Ne ovat sellaisia tarinasanoja. Toivottavasti ne eivät huomaa tätä kirjoitustani, sillä pidän sanoistani kyllä kovasti…mutta…

    • Raila sanoo:

      Kivenhenki: Eivät sanat toisistaan säikähdä, haluavat korkeintaan tehdä tuttavuutta;-)

  2. kerttuli sanoo:

    Hiano, omin kuvin ja sanoin.

Kommentointi on suljettu.