Tänään en halua katsoa keskeneräisyyttäni,
sekunti jauhaa ilman tiheäksi,
olen laskenut kaksitoista sivua vapaaksi.
Eilen uskoin, että huominen tulee.
Tänään tiedän kaiken kadonneen
ilman vajaita katseita.
Olen niin pieni,
että sitä voisi sanoa onneksi.
Joskus linnut täytyy päästää lentoon, ne palaavat kun aika on.
Irma: Linnut ovat vapaita, tulevat takaisin tärkeinä hetkinä.
Hieno runo! Pidän erityisesti siitä, että jokainen säe avaa erilaisen maailman.
Siru: Kiitos, ja mukava kun tulit kommentoimaan.
Kaksitoista on monta. Sivut istuvat puussa. Huomiseen, kun usko palaa.
isopeikko: Huominen on aian tärkeä juttu.