KIITOLLISUUS, ONNI

Kenties olen kirjoittanut näistä kahdesta kaveruksesta aiemmin. Kenties olen silloin ollut matkalla näiden asioiden kanssa. Nämä kaverukset, kiitos ja onni ovat viehättäviä, vaikeasti tavoiteltavia ja nöyriä. Niiden luokse ei ajeta helposti ja komeasti taksilla tai kuljeta sitä valtaväylää, jota isoimmat ja suurimmat asiat kulkevat. Heidän luokseen tie vie hitaasti. Tuskastuttavan hitaasti.

Sillä tiellä voi pelottaa, menettää ja satuttaa itsensä. Hukata itsensä. Unohtua laaksoon, jossa oli turvallista, kun parempi olisi ollut kiivetä jyrkkää seinämää. Nauraa nousulle ja uhmata. Tätäkin se on ollut. Kaiken uhallakin, menettämisen ja luopumisen tuskassa, matkaa on tehty.

Ajoittain pääsen kylään näiden luokse. Tai he tulevat luokseni. Silloin keitetään kuppi teetä, istahdetaan alas ja kuulostellaan hiljaa. He eivät ole enää kaveruksia, joita on kunnia tavata vaan ystäviä, jotka välittävät, huolehtivat ja antavat lämmön tunteen.

Kiitos M!, joka koronavuonna tulit elämääni, lämmöllä, kivasti ja kuunnellen. Kohdaten.
Kiitos, Hanna! Niin, tiedät kyllä.

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to KIITOLLISUUS, ONNI

Kommentointi on suljettu.