KOLME KIRJETTÄ

voisinpa kirjoittaa vaaleisiin varjoihin
niiden kahdentuessa puoliyöllä
omat maailmanterveiseni
tulessa polttaa kolme kirjettä
ja kolkkojen metsien vetiset varjot

maailman palaessa yhä uudelleen
ei  siihen mistä lähti matkalleen
vaan vienojen kutsujen allekirjoituksiin
tervetulleiden käsien rentoihin halauksiin
kuinka katsovat käsiesi liikkeet
minun katseeni autiutta

olen piirtänyt kerroksien varjot
katseellani joka kosketti naurua
hiljaisten kyynelten lämmittäessä
omaa katuani

*********************************

Runotorstai haastaa kirjoittamaan 182. seuraavasta: mahdoton paikka

Kategoria(t): Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Elämä on..., Haaste, Pako, Runotorstai, Toiveet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 Responses to KOLME KIRJETTÄ

  1. arctia sanoo:

    Shoot! Tiedät suunnan 🙂

  2. Crizy sanoo:

    Aivan ihana runo. Välillä tuntuu aivan samalta. Tykkäsin.

  3. isopeikko sanoo:

    Maailman kerrosten varjot, hiano kiälikuva 🙂

  4. arctia sanoo:

    Voi Raila! Ihana, ihana teksti. Usein aion kommentoida, mutta tiedäthän tämän tilanteeni (fyysillisesti): hankalahkoa, ja tahtoo venyessään ajatukset unohtua. Sitä paitsi laadukkaista teksteistä tahtoisi keskustella mietityin sanoin. Siis: anteeksi ja kiitos! – arctia, liikuttunut vaan ei ’liikuttuneessa tilassa’

    • Railaterttu sanoo:

      arctia: Arctia rakas, tiedän sinut, tiedän ja ymmärrän. Ja luotan kommentoijana. Tekstieni suhteen olisi minulla pyyntö… jota tarkennan myöhemmin.

Kommentointi on suljettu.