Olen vapisevin käsin koskenut sinut
punaiseksi maalaukseksi.
Olen viettänyt ajattoman elämän
ja vain minä tiedän kuinka läpitunkevat
ovat jalkojeni hiekanjyväiset kosketukset sinun maahasi.
Olisinpa herännyt kaksi yötä sitten.
Silloin vaelsivat harmaat lauseet
ja minä tein niistä pelkoa mustempia.
Joskus on vaan hyvä nukkua ja antaa muiden heräillä.
isopeikko: Joskus on pakko laittaa silmät kiinni. Antaa vain olla.
”Olisinpa herännyt…” Jospa aina tietäisi…
P.S. Lukihäiriö, luin mahallasi maahasi asemesta eikä meinannut koko runo aueta, kun ajattelin, että mitä ihmettä!
kaari3: Siitä saisi hauskan version, jos kirjoittaisin mahaasi;) Joskus on vain saatava tietää.