Tänään kuuntelin elämää,
jota eli joku toinen.
Tuttuja taukoja siinä,
hiljaisuus laskeutui sanojen väliin.
Ihmisyys on kipua tutumpaa,
paljaita laikkuja iholla.
Kerroit lopusta jota et halua aloittaa
ymmärsimme olla hiljaa niiden sanojen kanssa,
jotka ovat lopullisia, kulkemisen päättäneitä.
Joskus on taitoa olla hiljaa, silloin kun sanat eivät riitä.
Mukana elämisestä ja tulevasta vaikeasta ajasta kertova runo.
Jokaisella pitäisi olla joku, joka kuuntelee ja on hiljaa yhdessä.
Uuna: Ystävät ovat elämäni loiste.