kuinka mistä tahansa pääsee mihin tahansa kirjoittaessa.
Juu, tiedän. Minun piti tänään kirjoittaa tänne yksi teksti. Mutta kun koko ilta meni tämän laatikon värkkäämisessä. Ja mukavaa oli, tämänkin kanssa. Piti vähän harjoitella ensi viikkoa varten. Alkuperäinen idea löytyi Taika -lehden numerosta 8/10. Ja täältä sain lisäopastusta: Taavanainen
Tuohon pohjaan löysin uuden ratkaisun tätä tehdessä. Siten tulee siistimpi, eivätkä nurkat irvistä. Tuon minun huolellisuuden kanssa on aina ollut vähän niin ja näin. Joka kerta tällaisia värkätessä hermostun siihen kun en saa suoraa jälkeä. Siksi en ompele. Onkohan sillä jotain tekemistä myös hiihtämisen kanssa? On. Olen aivan vakuuttunut tästä. Siis en hiihdä kun en osaa tehdä suoraa latua;-) eli se on aivan liian suoraviivaista hommaa. Siksi siis pidin aikoinaan laskettelusta…
Tämä oli mukavaa. Kyllähän kirjoittaja kynäkotelon tarvitsee = puolustus sille, kun en tänään kirjoittanut.
Railterttu: Jännää, miten kaikenlaisia muistoja tulvahtelee tarinoistasi toisillekin! Tästä minä muistin niin kongreettisesti hyvänolon tunteen, kun pienenä teimme laatikoita vanhoista joulukorteista, ja ne olivat NIIN ihania, kulta kimalteli ja välkehti ja jäi sormiinkin kiinni. Laatikot olivat käyttökelpoisia kauan.
kaari3: Voi, vuosia vanhoista ihanista joulukorteista, ne olivat varmaan tosi hienoja. Sormen kultaista kosketusta varmaan ihastelit sitäkin. Hyvä idea eteenpäin vietäväksi. Minä kun pidän Vintagesta, ja jotenkin 1700- ja 1800 -lukujen tyylit ovat aivan ihania. Ja empire -muoti…
Kirjoittaminen onkin vapaaehtoista. Ja kirjoitithan silti 🙂
isopeikko: Niinpä. Kirjoittaminen on vapaaehtoista, mutta tilalleni ei voi valita toista vapaaehtoista, eli minä kirjoitan omat juttuni. Eikä kukaan tee niitä puolestani. Haa. No, niin kirjoitin, huomaamattamani. Loppu hyvin, kaikki hyvin;)