LÄHTÖ

Kuinka joskus voi revetä joki kahteen osaan, toinen kotiinpaluuksi, toinen kertomukseksi tulevasta, matkaksi, joka on vain tehtävä. Matkaksi joka loppuu, kun uusi saapuu, ja jälleen elämän kiertokulku näyttää kuunvalkeat kasvot, runojen revityt juuret ja auringon, joka himmeästi pilven takaa yrittää kertoa jotain. Mille matkalle lähden nyt?

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to LÄHTÖ

  1. UUna sanoo:

    Istuin viime kesänä monta tuntia junassa ja kirjoitin ylös tajunnanvirtana, mitä näin, mitä muistoja nousi mieleen. Laitoin sen eilen blogiini, se on raakile, mutta en nyt enää haluakaan koskea siihen.

    Sinun runosi on oikea runo, ajatuksia herättävä, muistoja tuova ja eteenpäin katsomista.

Kommentointi on suljettu.