(Kuva suurenee klikkaamalla)
”Aivan alussa, starttiviivalla, lähtöruudussa. Ehkä se on juuri alkanut koulu, uusi työ tai muu uusi vaihe elämässä. Vai onko lähtöruutusi kartta uuteen kaupunkiin? Lähtöruutuun saattaa joutua joskus myös palaamaan, joten ehkä omassa lähtöruudussasi oleminen tarkoittaakin pettymyksiä?”
Inspiroidu -blogin 121. haaste.
No, oma lähtöruutuni ei nyt ole minulle pettymys. Olen nyt tähän tyytyväinen, hyvilläni. Mutta siihen olen äärettömän pettynyt, kuinka surkea valokuvaaja olen. EN millään meinaa ymmärtää kamerastani yhtään mitään. En opi millään;) Uudestaan kurssilleko? En jaksaisi tänä syksynä. Hautaan pääni tyynyyn, menen piiloon. En osaa mitään…
Ajattelin ensin, että onpa kiva haaste! Mutta sitten huomasin, että onkin aika vaikea! Teit sen hienosti, mitähän aarrelaatikossa on polun päässä?
kaari3: Voipi tosiaan olla aarre, mutta laatikossa voi myös olla matkatavarat, jotka voivat kyllä olla yksi ja sama asia;) Aarre ja matkatavarat
Kuva on tosiaan vähän epätarkka, mutta ei todellakaan vaadi noin syvään alhoon vajoamista. Ja tuo skräppäys: Lähtöruutu! Mie pidän kovasti.
”Näytä minulle valtameri!” Ei mikään vaatimaton lähtö olekaan. 🙂
Reija: Juu, tuo Lähtöruutu -aihe sopii nyt tähän vaiheeseeni… Vai ei ole vaatimaton lähtö, no ei sitten;)
Arvoituksellinen! Jäi mietityttämään, kun en päässyt sisään tarinaan (että mikä se alku on), mutta tykkään sen runollisuudesta. Löysin pieniä symboleja, mutta tarina ei kerro, näinkö ne oikein. :o)
Kuvaus voi olla joskus tuskastuttavaa.
Puuhapetenvaimo: Kuvaus on tuskastuttavaa! Lähtöruutuni on se, mistä olen miltei vuoden ajan kirjoittanut blogissani;) Symboleita voi jokainen nähdä tavallaan, näkökulmissa ei ole oikeita tai vääriä.
Tykkään kans tuosta polusta!
Äläkä huoli, varmahan ainaki jokatoisella on ongelmia omien sivujen kuvaamisen kans. Tsemppiä!
Marika: Kiitos kannustuksesta! Polut ovat kutsuvia…
Kiva tuo polun mallinen journaling
xing: Kiitti, polut ovat mukavia…