LEIJUNTAA

Voisin varovasti alkaa kuoriutua. Ensin ojentaisin jalkani suoriksi, sellaisiksi että olisi hyvä astella katuja pitkin. Oikea eteen, vasen eteen. Pysähtyä hetkeksi miettimään oikeaa suuntaa. Tämän jälkeen voisin oikoa käsiäni ja pyöriä. Niin kuin lapsi kieppuu ympäriinsä. Kädet ylös ja kädet alas. Leijailevaa liikettä. Lopulta heittäisin kuoret jätteiden keräysastiaan. En tosin tiedä, minne tällaiset jätteet soveltuvat, kierrätykseen en halua niitä laittaa. Voisivat joutua hukkaputkeen ja jokin pahalainen saisi ne käyttöönsä. Siinä sitten olisin paljaana omat kuoret edessäni. Puhaltelisin höyheniä ilmaan. Yksi niistä keinuisi joen pinnalla. Tiedän, että se matkustaa kauaksi.

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 Responses to LEIJUNTAA

  1. kaari3 sanoo:

    Uusi sukulaiseni Elijah opetti tanssimaan: kantapää ylös, kantapää alas, toisella jalalla samat. Käsi ylös, käsi alas, tosella kädellä samat. Sitä se lähtee!

  2. isopeikko sanoo:

    Peikosta se kuulosti vähän panaanilta 🙂

  3. Reija sanoo:

    Tässä on ilo, minusta. Melkein kevät, voiko olla jo nyt? Pidän tästä.

    • Raila sanoo:

      Raila: Voihan se enteillä tulevaa, siis kevättä. Vaikka talveakaan ei olla vielä eletty 🙂

Kommentointi on suljettu.