LIISAN IHMEELLINEN KYNÄ

Vähän hämillään ja hymyillen tuon tämän tarinani tänne. Oulussa ilmestyy vieläkin joka kevät Oulun koulun kohinaa. On ilmestynyt jo vuodesta 1957. Sen jutut ja piirrokset ovat 1.-6. luokkalaisten tekemiä. Muista kun eka luokan opettajani kertoi meille Kohinasta ja antoi meille aiheita joista kirjoittaa  lehteen. Minä valitsin Liisan ihmeellinen kynä -otsikon. Ja ihme kyllä, juttu löytyy eka luokan kevään Kohinasta.

Kerran kun Liisa oli koulussa niin Liisa kirjoitti. Kynä rupesi puhumaan. Opettaja huusi Liisalle:- Hiljaa! Silloin Liisa sanoi:- En puhunut, minun kynäni se puhuu. Opettaja ei uskonut mutta se sanoi: – No annappa kun minä kuuntelen. Se on totta. Niin kaikki pääsivät. Loppu.

En tiedä itsekään, en edes nykyään, minne kaikki pääsivät, ehkä pälkähästä tai kotiin. Sisareni sitä ihmetteli jutun luettuaan.

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 Responses to LIISAN IHMEELLINEN KYNÄ

  1. Reija sanoo:

    En muistanutkaan tuota Kohina-juttuasi. Vallan mainio. Ehkä kaikki tosiaan pääsivät sekä pälkähästä että kotiin. 🙂
    Aurinkoista torstaita kirjoituspöydän ääreen edelleenkin …

    • Railaterttu sanoo:

      Reija: Oulun yliopiston kirjastosta löytyy monenlaista;) Juu, aurinko paistoi tänään, illallakin.

  2. kaari3 sanoo:

    Hauska pikkujuttu, mika syvallisemmin kertoo siita, etta kynat ovat puhuneet sinulle. Muut ehka kuulevat aania muualta, mutta sinun ja kynasi keskustelut ovat olleet ja ovat mielenekiintoisia. Jatkakaa vaan yhteistyota:)
    xoxo

    • Railaterttu sanoo:

      kaari3: Minun varsinainen kirjoittamiselämä lähti käyntiin vasta, kun sain tietokoneen vuonna 95-. Kynä on muuttanut muotoaan näytöksi ja hiireksi. Skräppäyksessä voin harrastaa vanhanajan kynäelämää kalligrafian ja vintagen ja kuvan muodossa.

Kommentointi on suljettu.