LUMIHIUTALEET

On myöhäinen  iltapäivä. Puhtaita lumihiutaleita leijuu tähtien välistä, tipahtavat humpsahtaen maahan. Alakulon kolme ikkunaa heijastavat katseeni, aurinko paistaa omaan tahtiinsa. Ja jos en tuntisi sinun sanojasi, keltaiset ja kirkuvat valot vaeltaisivat ajatuksiini ja minä laskisin päiviä siihen kun saan sanoa sinulle: Tahdon kertoa sen, kuinka läsnäolosi saa lumihiutaleet kiiltämään.

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 Responses to LUMIHIUTALEET

  1. isopeikko sanoo:

    Sanat menevät joskus ihan hassuun järjestykseen, vaikka niitä yrittäisi kuinka houkutella johonkin muuhun muotoon 🙂

    • Raila sanoo:

      isopeikko: Tuntuu, että sanoilla on joskus oma tahto, ja menevät siihen kohtaan tekstiä, johon itse haluavat. Kirjoita siinä sitten, nih!

  2. isopeikko sanoo:

    No höh. Karkasiko peikon sanat? Peikko kehui lumihiutalekelloa 🙂

  3. isopeikko sanoo:

    Lumihiutalekello mittaa aikaa 🙂 somaa.

    Nyt peikolla on kysymys: Mitä eroa on sillä jos lumihiutaleet tipahtavat humpsahtaen maahan, tai että ne humpsahtavat maahan? Se oikein jäi vaivaamaan peikon miältä. 🙂

    • Raila sanoo:

      isopeikko: Eivät karanneet Peikon sanat, vaan ovat hyvässä tallessa minulla mielessä ilahduttamassa. Aivan kuten täällä blogissanikin. Tosiaan, ehkä runossa kannattaisi välttää turhia koukeroita, joten parempi olisi: humpsahtavat maahan. Kait yritin antaa mielikuvaa hiutaleista, jotka leijuvat vapaasti ja lopulta antavan vapautensa pois ja putoavat, siis humpsahtavat. Tarkkaa on sanoilla leikittely, ja sekös on hauskaa!

Kommentointi on suljettu.