On myöhäinen iltapäivä. Puhtaita lumihiutaleita leijuu tähtien välistä, tipahtavat humpsahtaen maahan. Alakulon kolme ikkunaa heijastavat katseeni, aurinko paistaa omaan tahtiinsa. Ja jos en tuntisi sinun sanojasi, keltaiset ja kirkuvat valot vaeltaisivat ajatuksiini ja minä laskisin päiviä siihen kun saan sanoa sinulle: Tahdon kertoa sen, kuinka läsnäolosi saa lumihiutaleet kiiltämään.
Kiitos!
-
Eilen, tänään, nyt
Mukavat vierailupaikat
Haasteita
Vanhaan blogiini
Kategoriat
Arkistot
- kesäkuu 2023
- tammikuu 2023
- kesäkuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- maaliskuu 2019
- syyskuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- syyskuu 2016
- heinäkuu 2016
- toukokuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- huhtikuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
Avainsanat
- Aforismit
- Annu
- Arvonta
- Askartelu
- Ehdottomasti tällä tavalla
- Eihän vaan tällä tavalla...
- Elämä on...
- Kaipaus
- Kirjoittaminen
- Käsityöt
- Lappi
- Leipominen
- Lukeminen
- Matkustaminen
- Naiseus
- Parisuhde
- Pihlajankirpakkaa
- Pohdintaa
- Runous
- Ruoka
- Skräppäys
- Tarinat
- Toiveet
- Tulevaisuus
- Valokuvaus
- yksinäisyys
- Ystävät
Tee sähköpostitilaus blogiin
Liity 63 tilaajien joukkoonmaaliskuu 2024 ma ti ke to pe la su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31
Sanat menevät joskus ihan hassuun järjestykseen, vaikka niitä yrittäisi kuinka houkutella johonkin muuhun muotoon 🙂
isopeikko: Tuntuu, että sanoilla on joskus oma tahto, ja menevät siihen kohtaan tekstiä, johon itse haluavat. Kirjoita siinä sitten, nih!
No höh. Karkasiko peikon sanat? Peikko kehui lumihiutalekelloa 🙂
Lumihiutalekello mittaa aikaa 🙂 somaa.
Nyt peikolla on kysymys: Mitä eroa on sillä jos lumihiutaleet tipahtavat humpsahtaen maahan, tai että ne humpsahtavat maahan? Se oikein jäi vaivaamaan peikon miältä. 🙂
isopeikko: Eivät karanneet Peikon sanat, vaan ovat hyvässä tallessa minulla mielessä ilahduttamassa. Aivan kuten täällä blogissanikin. Tosiaan, ehkä runossa kannattaisi välttää turhia koukeroita, joten parempi olisi: humpsahtavat maahan. Kait yritin antaa mielikuvaa hiutaleista, jotka leijuvat vapaasti ja lopulta antavan vapautensa pois ja putoavat, siis humpsahtavat. Tarkkaa on sanoilla leikittely, ja sekös on hauskaa!