Kuinka ihmeessä tämä on tapahtunut? Minua on sanottu kärsivälliseksi. No, ehkä näin onkin, mutta mutta, kun minä olen äärettömän malttamaton. Odottamisessa. Kaiken pitäisi tapahtua juuri nyt, mieluusti kahdessa sekunnissa tai alle. Ja kun ne kaksi, elämässä niin tärkeät kaksi sekuntia, ovat menneet ja asia ehkä tapahtunut, sitten harmistuneena odotan, että mitähän tässä kahden sekunnin jälkeen voisi tehdä. Aloittaako uusi maltin koetteleminen?
Olisiko se kärsivällisyys enemmänkin luonteenlujutta? Turha kai tätä on selitellä. Anteeksi kaikki tänään kanssani tekemisissä olleet. Niin kaupungissa kuin kotikylälläkin;) Tämä päivä pysäytti, unohdin ne kaksi sekuntia täysin ja unohdin samalla mikä viikonpäivä on. Elämä on siis aika mainiosti.
Ja tämä pysäyttää aina:
Samanlainen onni Jarkko ja Laura,
laulun sanat hmm… niissä on jotain.
isopeikko: Niissä on jotain sopivan pientä, pienistä asioista onnen askeleet.
Älä nyt ainakaan multa anteeksi pyytele! Itse tuo pitäisi tehdä. Kun ei katsos kulje, ei kulje…. Ja paikkakin oli häiriinnyttävä, jos kohta tuota olin itse jo muutenkin.
Miten voin auttaa malttamattomuutesi kanssa? 🙂
arctia: En tarkoittanutkaan sinua, en lainkaan tuolla malttamattomuudella. Ihan perusasioiden hoitamisia kuten sitä kello kahdelta ollutta juttua ja ostoksilla käyntiä. Olisi pitänyt tarkentaa ne asiat. Se lounas oli mielestäni, itselleni, arvokas tunteroinen. Minä kun vain pidän seurastasi, kaikkineen päivineen.