MINNE MATKA?

Ystävät ovat ajatustemme ja tunteidemme lähdevettä. Joskus he pesevät koko maailmamme, sisäiset ikkunamme ovat sitten puhtaita, ja ystävät auttavat meitä näkemään yhä paremmin sitä mitä tahdomme (kiitos hänelle;-). Joskus he vain ottavat vastaan varsinaisen sarjan vesipisaroita, nenäliinat ovat tarpeellisia, ja kyyneleet haihtuvat.

Ihmetellä vain täytyy: lähdevesi ja suolainen kyynelten vesi vain joskus sattuvat sekoittumaan keskenään. Katse on samea ja piiloon verhoiltu. Olo on valkoinen, mutta ei puhdas kuten sateen jäljiltä vaan ikkunat muuttuvat likaisen pesemättömäksi, ja kelmeä valo tekee kaikesta kipeämpää, yhä.

Kuin katsoisi huurtuneeseen peiliin: yrittää pyyhkeellä puhdista höyryn pois, mutta pyyhe muuttuu kosteaksi eikä sitä voi edes antaa kenellekään. Ei nakata kehään eikä  toiselle. Sen voi vai ripustaa naulaan ja toivoa, että joskus muistaisi itse laittaa pyyhkeen pesuun. Ja peilikuva on lähinnä hölmistynyt.

Lopetin kolme vuotta sitten erään kertomukseni alun näin: aiemmin olin niin varma, kuinka asiat tehdään. Nyt olen hajonnut kysymään suuntaa.  

Luulen, että yhä enemmän tulen olemaan tässä. Kysymässä suuntaa. Odottamassa että jostain saisin kartan, mistä löytää tie sinne minne haluan (mikä se sitten onkaan) sen vievän. Mutta se kartta täytynee kyllä itse piirtää. Siinä on paljon vuoria, yksi metsä (metsät ovat vain metsiä) pari karhua ja juurakoita. Yksi keiju ilveilemässä minkä ehtii, yksi pieni metsämaahinen keppostelemassa jaloillaan. Yksi menninkäisen hymyilevä katse.  Ja minä voin vain katsella. Kysyä?

Minne ihmeeseen minä olen menossa?

Kategoria(t): Elämä on..., Kaipaus, Matkustaminen, Pako, Pohdintaa, Ystävät. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 Responses to MINNE MATKA?

  1. kaari3 sanoo:

    ..lähdevesi ja suolainen kyynel.. Aion juuri julkaista blogissani pienen johdannon seuraavaan sarjaani.

    ” Have you been to the ocean at Montauk Point?
    Did you sit down on the rocks,
    and let the ocean spray its salty tears on you?
    How did you feel? ”

    Sanon tämän tässä siksi, ette luule,että kopioin:)
    Teet matkaasi syvästi tarkkaillen, mutta pidän kepeydestä, mikä seuraa rivien välistä.

    • Railaterttu sanoo:

      kaari3, hyvä: Toisinaan sattuu, että kaksi kirjoittajaa todellakin löytävät saman ilmauksen toisistaan tietämättä. En luule, että kopioit. Ja muistanpa nyt lukeneeni tämän runosi jossain vaiheessa aiemminkin. Enkä minäkään ajatusta kopioinut;) Jossain vaiheessa itse mietin, että mitä hyötyä on kirjoittaa, kun kaikki on jo kerrottu, sanottu. Tämän kai jokainen kirjoittaja jossain vaiheessa käy läpi. Ja löytää sitä myöten oman persoonallisen tapansa ilmaista itseään. Ajattele vaikka, kuinka monta maalausta on tehty hedelmävadeista ja merestä;-) Kaikki lienee kerrottu, mutta ei sinun eikä minun lailla. Ja tuo sinun runosi osa on todella puhutteleva.

      Joskus täytyy ponnistaa noista syvyyksistä pintaankin, ainakin siksi että yleensä voi välillä vinkata kepeästi silmää;) rivien välissä.

  2. Crizy sanoo:

    ”aiemmin olin niin varma, kuinka asiat tehdään. Nyt olen hajonnut kysymään suuntaa. ” Niin hyvin se, mitä oli ennen ja mitä on nyt. Ennen olin ihan varma, että kun olen iso musta tulee tälläinen ja tälläinen. Nyt en tiedä enää mitään.

    • Railaterttu sanoo:

      Crizy: Ei ehkä voi päättää millainen itsestä tulee, kun sitä vanhemmiten kuulemma tulee yhä enemmän omaksi itsekseen;) Sen voinee päättää millainen on, mutta onko se ihan rehellistä itseä ja toisia kohtaan? Ja on myös aika rankkaa. Ole oma itsesi, ja jos et ihan vielä tiedä kuka olet, kyllä se selviää. Malta hiukan;) Aikaa on.

Kommentointi on suljettu.