Mitä tehdä, kun en enää osaa lukea tunteita pelkojeni välissä?
Mitä tehdä, kun en enää osaa piirtää hänen käsiään siten kuin tahtoisin.
Mitä tehdä kun olen sanonut liikaa, joka on myös ja ainoastaan jäävuoren huippu.
Kun en enää osaa sanoa mitään?
Mitä tehdä kun haluan olla yksin,
en pitää tuntemattomia enkeleitä varalla,
en kertoa kaikkea enkä kirjoittaa seuraavaa aamua
tahdottoman yön vellovaan oksennukseen.
Mitä tehdä kun haluaa paljon mutta ei nyt?
Unelmatko siis puhtainta,
todellisuuden varjoja vasten,
että tietäisin enkeleiden vieraat tunteet,
että tietäisin: enkelit kuuluvat jokaiselle,
olla vapaana mesikämmenestä, metsän eläimistä,
kuinka kotimenninkäisetkin toivovat ,
miten minä nyt päivänsäteeksi muuttuisin,
kun juuri olen noussut luolastani minäkin.
Unelmatko puhtainta, varjotko todellisinta,
luolassa eilisen päivän luita,
jotka vain kalpea aavistus mitä haluan kertoa,
mitä enkelit haluavat kertoa?
Luin runosi, Railaterttu. Mieleni avautui kuin uuteen maisemaan. Huomaan edelleen pyöritteleväni sen sanoja ajatuksissani.
Mm kohta:”…haluaa paljon mutta ei nyt…” on tuttua minulle. Usein olen pysähtynyt sen tuntuman äärelle, että haluan jotain, mutta halu on vahvasti värittynyt jollain epämääräisellä… raskaalla. Vähitellen se on minussa paljastunu pienen lapsen raivoksi, avuttomuudeksi, peloksi…. Lopulta tunteet ovat johdattaneet minut ytimeen, jossa lapsi syvässä sylinkaipuussaan odottaa tunnistamista ja vapautumista.
Runosi viritti mielenkiinnon lukea lisää. Monia kysymyksiäkin, avoimia sellaisia, heräsi.
Eija: Jotkin sanat ja ajatukset jäävät mieleen pidemmäksi ajaksi. Tämä juuri on minusta niin mielenkiintoista, kuinka lukijani kertovat tekstieni vaikuttaneen. Joskus todella haluaa paljon, mutta ei nyt: ehkä paljon on usein jopa liikaa, sitä ei kestä, ja voi myös todellisesti haluta sittenkin jotain muuta. Ja ehkä myös niin, että sitä pelkää haluamaansa. Voi tietää että se vahingoittaa, todellisesti. Toivottavasti kysymyksiisi löytyy vastaus, ja jotkin kysymykset on hyvä jättää avoimiksikin.
Joskus huonot paivat tuntuvat unilta. Mutta huominen AINA voittaa!
kaari3: Tosi, joitakin huonoja päiviä miettii jälkeenpäin, että oliko niitä todella. Huominen usein voittaa, ja joskus menneestäkin löytää jotain, millä voi voittaa.
1/ Elegantti uusi sivusto.
2/ Raskas uni, enkelten siipien havina kuitenkin mukana.
3/ Uusi aamu tulee voittamaan:)
kaari3: Uusi aamu voittaa, kuitenkin. Kiitos Elegantista. Paitsi että ei ole uni vaan todellisuus.
Miten onkaan tekstisi vahva, miten se riipii oksiani, puistelee minua.
isopeikko: Kommenttisi kosketti. Puistella on tosisana, koska nuo ajatukset puistelivat minuakin.