MITEN?

Tänään puhuin tuntemattomalle. Tänään autoin erästä nuorta. Tänään olin lukupiirissä. Tänään minua kohtaan osoitettiin kiinnostusta. Tänään olin oma itseni.

Miksi ihmeessä  tunnen itseni surkimukseksi ja avuttomaksi. Nyt. Taitamattomaksi hoitamaan asioita kuten kuuluisi. Avuttomaksi tässä maailmassa, jossa on niin paljon kysymysmerkkejä, ja pisteitä heitetään eteen aivan liian aikaisin. Miksi minä tunnen itseni  niin pieneksi? Tämä maailma on musertava. Välillä myös jotain muuta. Kaunista lumimaata. Korkeaa taivasta. Outoja sattumuksia tai johdatusta. Miten minä tähän kaikkeen suhtaudun?

4 thoughts on “MITEN?

    • isopeikko: Ja jos tuntemuksiaan yrittää hallita… se ei ole hyvä tie. Järjen ja tunteen rinnakkaiselo;)

  1. Hyväily sinulle, Raila, tärkeistä ja niin tutuista pohdinnoista.

    Jännä sattuma, että eilen itse kävin läpi kovin tuskaisia olotiloja. Itse koen, että jälleen oli aika, oikein rytinällä ottaa vastaan oma kokemuksellinen totuus, sieltä verhojen takaa. Liikahtaa kohti ydin minää.

    Olen kuullut ja toisinaan todennut omalla kohdalla todeksi, että mitä vakaampi sisäinen turva, tuki, hyväksyntä… sitä selvemmin on mahdollista kokea päinvastaisia, pienen lapsen kipuja. Kuten joogaharrastajat ovat sanoneet, mitä enemmän hokee itselleen, että on turvassa, sieltä jostain nousee sinnikkäästi turvattomuuden tunteet.

    Sainpa tässä viikonloppuna myös tiedon, että elämme ”vapaan pudotuksen” hetkiä. Mitä se kenenkin kohdalla tarkottaneekaan?

    Ja tieten on hyvä vahvistaa luottamusta tämän hetken kannatteleviin voimiin, niin omaan aikuisuuteen, kuin henkisiin voimiin. Ympärillämme oleva ehdoton rakkaus heijastuu mielestäni usein juuri luonnon kauneuden kautta.

    • eija: Kiitos. Tuo rytinä tulee aika ajoin. Tuttua minullekin. Mitä enemmän luottaa itseensä ja omaan kykyynsä tuntea ja tuntiessaan kokee olevansa turvassa, vahvistuu elämän rikkaus. Ja turva. Vapaa pudotus, vaikea laji. Ehdoton rakkaus, uskon että sen jokainen käsittää ja uskoo omalla tavallaan.

Comments are closed.