NIIN MONTA

Niin monta aamua olen ohittanut,
niin monelle illalle kaivanut haudan.
Tänään hengitän vapaasti,
aamu on viipyilevä ja jännittävä vieras,
ilta poikkeaa puhtaan tummana ovelle.
Laskeutuvat muistot ja hiljaiset toiveet.

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 Responses to NIIN MONTA

  1. isopeikko sanoo:

    Tuossa tekstissä on taas monta ajatusta. Käykö ovella se äsken haudattu vai kohta haudattava ilta? Jääkö ohitettu aamu hautaamatta, kokematta? Peikko kyllä tietää, ettei runojen kokretiaa pidä edes etsiä, mutta tämä oli mukavan monitasoinen, ajatuksellinen.

    • Raila sanoo:

      isopeikko: Peikko hyvä, vasta lukija tekee tekstin. Tiedäthän sen. Löydät usein teksteistäni itsellenikin jotain uutta, ja sehän vasta onkin mukavaa.

  2. Uuna sanoo:

    On ihana herätä uuteen aamuun, juuri niin valoisaan ja mielenkiintoiseen kuin runossasi. Kummasti ovat runojesi sävyt muuttuneet. Niin se vain elämä meitä poukottaa, onneksi välillä nostaa kukkulalle 🙂

    • Raila sanoo:

      Uuna: Muuttuneet ovat. Koko elämäni on muuttunut, ja voi vielä muuttua enemmänkin. Koskaan kun ei tiedä…

Kommentointi on suljettu.