ON THE WAY HOME

Niin vähän matkaa, niin vähän taivalta
olen tuntenut omat juureni
ne kasvoivat julmassa maassa
elivät piilossa

Kauan luulin että
en enää juuriani löydä
vaan eräänä päivänä eräs
tuntematon seisoi taipaleellani
varrella sen tien jota matkustin
ja ojensi oksia pihlajan

kotini on tänään hiljainen todistus
matkastani

Kategoria(t): Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Maisema, Naiseus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to ON THE WAY HOME

  1. isopeikko sanoo:

    Kun on jossain, on sekä matkan päässä että uuden alussa. Eikö olekin miälenkiintoista 🙂

    • Raila sanoo:

      isopeikko: Onhan se, elämä on. Taito on se kauanko pysähtyy tai on liikkeessä;)

Kommentointi on suljettu.