Niin vähän matkaa, niin vähän taivalta
olen tuntenut omat juureni
ne kasvoivat julmassa maassa
elivät piilossa

Kauan luulin että
en enää juuriani löydä
vaan eräänä päivänä eräs
tuntematon seisoi taipaleellani
varrella sen tien jota matkustin
ja ojensi oksia pihlajan

kotini on tänään hiljainen todistus
matkastani