Joku voi sanoa minua oudoksi.
Joku voi sanoa etten näe totta.
Vaan kun minä tahdon nauraa auringon kanssa
kasvattaa sammalta muualle kuin vieriviin esineisiin.
Minä kun tahdon olla katkeroitumatta
ja sen tähden kaivan syvyyksistä uudet kivet taivaan alle.
Sammaleet ovat tuhansille kuluville poluille
saniaiset enemmän kertovia lehtiä
kuin niitä jotka siivilöivät auringonvalon.
Mutta: metsässä, jossa saniaiset eivät kasva,
valo sittenkin näyttää kellertävältä, ruskealta.
Minä kun tahdon vielä kertoa
outoa on vain se, että ihmiset jotka eivät tahdo katsoa,
eivät näe kun elämä on kevättä joka päivä.