saniaisten vihreys ei avaa ovea valolle,
mutta ikkunalle, joka heijastaa pimeää
se kertoo tummuutensa metsän viileyden
rapistuessa yltä
ikkuna imee valon vieraaksi sisälle,
minne raakakaan totuus ei yllä,
valo on tuntematon lähde,
sen edestä tulee kaivaa pelko,
siirrettäväksi hautausmaan
kivipaasien maatumattomaan
historiaan.
Annettava pelon edessä ylpeyden kaatua.
Hieno, puhutteleva runo!
Diina: Mukavaa, jos runoni puhuu ja herättelee.