On hetkiä, jolloin toivoisi voivansa tehdä jotain hyvin eri tavalla. Toisinaan on oltava totuudessa yksin, joskus on peilattava totuuskin tulevaisuutta vasten. Joskus on rakastettava miettimättä, joskus on oltava niin rohkea, että uskaltaa sanoa kaiken vailla pelkoa. Joskus on vain kerrottava, sillä kukaan ei tiedä tietä luokseni, jos en sitä avaa.
Aivan, toitsen ajatuksia on vaikea lukea. Ääneen sanominen vaatii joskus aikamoista rohkeutta, mutta samalla avaa uusia kokemuksia ja saa toivottavasti vastauksia, joita toivoo.
Irma: Elämä ilman rohkeutta on vailla palkitsevia ja ihania kokemuksia.
Viisaita ajatuksia. Osaat laittaa sanat sellaiseen muotoon, että niitä pitää ja saa miettiä edestä ja takaa. Runo. Se on juuri sellainen.
(Silmäongelmani takia siirryin pitämään vain yhtä blogia. Olen siis jatkossa Uunalla. Kunhan Runotorstai alkaa ja muutenkin kaikki palaavat kesälaitumilta kerron hienosta runokokoelmastasi.
Nyt lähden pienelle kesäretkelle.)
Uuna: Asiat vain kiertyvät toistensa ympärille. Ei toista ilman toista.