SURUVAIPPA

Kiviset kirjaimet
hakatut kuolleen kaupungin katuihin,
joiden ylitse puhaltaa tuuli,
ajan hiekka pyörteenä
kaupunki, johon ei voi palata ilman
että eksyy

tummat hiukset metsän taskussa,
syksy leikkaa juurineen irti ja ripottelee lehtien päälle,
suruvaippa lensi ja
levitti samettinsa iltojen vaatteeksi
tumman pehmeän kuoleman

illan pitkä rakas siemaus

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 Responses to SURUVAIPPA

  1. Unda sanoo:

    Suruvaippa on lempiperhoseni. Ja runosi ovat lempirunojani.

    Olet hyvä lentämään ja etsimään laskeutumispaikkaa. Onneksi löysit taas.
    Minäkin laskeudun tänne toistekin 🙂

    • Railaterttu sanoo:

      Unda: Suruvaippa, se on niin kaunis nimikin. Lempirunojani, hämmentyneenä tästä…Tule vain, lennä kaiken yllä. Ja joskus laskeuduthan…

  2. eija sanoo:

    Kuinka tarpeen onkaan samettinen kevyen-kevyt… turvallinen vaippa surun yllä.

  3. isopeikko sanoo:

    Illan mittainen siemaus suruvaipan alla 🙂 Eksyksissä ja tuulen piiskaamana. Kuulostaa mukavalta 🙂

    • Railaterttu sanoo:

      Tiedätkö peikko, niin minustakin kuulostaa;) Itse asiassa nautin.

Kommentointi on suljettu.