Tänään en osaa sanoa mitään. Olen puhunut paljon, aamupäivän ohjasin. Olen siksi halunnut olla hiljaa, ja kun kalenteriani katson, se on ollut tämän iltapäivän hiljaa, sekin. Mikään ei ole puhunut minulle, mikään ei ole herättänyt kertomuksiani tänään leijailemaan läpi huoneiden, läpi ajatusteni, läpi niiden käytävien joita ne ovat polkeneet niin moneen kertaan, että tiedän jos vielä kerran avaan niille oven, vetäydyn.

Tästä eteenpäin voin valvoa valvoa tyyneyttä, kuunnella vierivien tummien iltojen valoja, toivoa ja valvoa kerrottujen käytävien valoisat ja surulliset laulut. Laulut joita joskus kuuntelin, joskus unohdin ja nyt olen löytänyt uudelleen.