Nämä putkahtivat tänään. Ilona siitä, että eräs ajanjakso on ohitse. Lopullisesti.
En voi omistaa menneisyyttäni
en laskea perintönä tulevaan
en ainakaan tahdo että voisin
tehdä nämä kaksi täysin omistautuen
lasken enemmän maahan
lukemattomia ovat ne mahdollisuudet
jotka vilauttavat postikorttia vielä vailla
minun allekirjoitustani
Tänne kuuluu hyvää
**********************
Mitä olisi ilman toiveita?
Ilman toiveita unohtuisi kiitollisuus
ja päivät vaeltaisivat tahdottomina
suljetuin huulin ja päivätkin
tulisivat jokaisen elämään
itsestäänselvyyksinä
Kuinka tuntisimmekaan tuskaa
jokaisen mahdottoman alla
*********************
Ei ole päämäärää kun en osaa kertoa
kuinka haluaisin olla sinusta etäällä
pysy poissa luotani
ja tiedän että koskaan et palaa
on vain pieniä aikoja
jolloin kaipaan ja on hyvä tietää
että sinä et koskaan enää tule
Kysymään minun rakkauttani
Sanat puhuvat. Kulkevat kiertotietä, päätyvät kotiin.
isopeikko: Sanoilla on oma luontonsa.