kun miettii tulevaa vuosiksi eteenpäin ja elämä on valuvaa harmautta
ei värejä ei kiintotähtiä ja on valmis miettimään
onko itsellä sittenkään mitään annettavaa toisille
kun jossain suoraviivaisuus on hyve
ja hiljalleen oppii ehkä toivomaan
kyllä joskus vuosilla on takataskuissaan kalentereita
joihin sisältyy mahdollisuuksia enemmän kuin
pettymyksen mukana kantamiin kuviin
ja hiljalleen toivoo että ehkä sittenkin
joka on varmempi kuin ei lainkaan
on ystävä, joka sanoo toiveen ääneen
niin että se todella kuulostaa toteuttamiskelpoiselta
ja mieli lentää riemusta joka suuntaan
kertaa uudelleen ja uudelleen tulevan ilon
odotuksen
Ja jos toiveita ei olisi
kuinka voisi tuntea kiitollisuutta
toiveiden toteutumisesta
on hassua miten epäusko joskus pilkistää mielen syrjästä. Ihan kaikilla.
isopeikko: Totta, se on hassua. Ja se, että siihen epäuskoon vajoaa, väliin. Ja sitten ystävä sanoo jotain, ja koko epäusko unohtuu. Anteeksi vain, mutta tuo ”ihan kaikilla” jotenkin lohdutti. Siis voimia uskoa unelmiin, jokaiselle.