TOIVO

Silloin kun ketään ei ole lähellä ja tiedät tuskaisan hyvin olevasi yksin. Silloin kantavat omat hiljaiset ajatukset ja toivo, jopa lohtukin ja ajatus paremmasta. Silloin kannattaa piirtää ikävä kuviksi, sanoiksi, sellaisiksi joita voivat tavoitella hekin, jotka eivät ole sinä hetkenä läsnä. Ilo ihmisyydestä, olemisesta ja tunne tulevasta, joka kantaa lävitse eilisten.

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to TOIVO

  1. isopeikko sanoo:

    Jos on tuskaisia ajatuksia, sopiiko niiden väliin toivo? Tekstissä on miälenkiintoinen ristiriita 🙂

    • Raila sanoo:

      isopeikko: Ei ehkä tuskaisat ajatukset ja toivo samanaikaan, vaan vuorotellen.

Kommentointi on suljettu.