Joimme hiljaa teetä, sanoit haluavasi lähteä.
Minä kuuntelin lähtösi suunnan, mietin lähtösi määränpään.
Siellä voisin minäkin joskus tulla käymään.
Lempeiden virtojen rannassa,
että valo kantaisi meitä kuin liukuvia perhosia.
En vieraaksi, vaan ystäväksi.
Ja kun on minun vuoroni lähteä,
toivoisin, että kertoisit mitä olen siinä hetkessä sinulle ollut.
Niin kuin minä mietin runoa, joka on kertonut minulle muutamassa rivissä,
olemassaolonsa tarkoituksen.
Muutama rivi.
Ja muistan miksi olen.
Runotorstain 154. haaste on seuraava:
kirjoita joko Runo ystävälle tai Ystävyysruno itselle (esimerkiksi sellainen ystävyysruno, jonka itse haluaisit saada).
Ilmoita joko otsikossa tai lisätiedoissa, kumpi runo on kyseessä.
Tässä taitaa olla molempia, runo ystävälle ja itselle. Ja olethan nähnyt tämän: Hienoa Ystävänpäivää!
Kiitos teille, Ystäväni!
Pasanen ehdotti seuraavaa, joka on edellistä parempi:
Joimme hiljaa teetä, sanoit haluavasi lähteä.
Minä kuuntelin lähtösi suunnan, mietin lähtösi määränpään.
Siellä voisin minäkin joskus tulla käymään.
Lempeiden virtojen rannassa,
että valo kantaisi meitä kuin liukuvia perhosia.
En vieraaksi, vaan ystäväksi.
Ja kun on minun vuoroni lähteä,
toivoisin, että kertoisit, mitä olen siinä hetkessä sinulle ollut,
niin kuin minä mietin runoa,
joka on kertonut minulle muutamassa rivissä,
olemassaolonsa tarkoituksen.
Muutama rivi.
Ja muistan miksi olen.
Ja Helanes ehdotti näin:
Joimme hiljaa teetä, sanoit haluavasi lähteä.
Minä kuuntelin lähtösi suunnan, mietin lähtösi määränpään.
Siellä voisin minäkin joskus tulla käymään.
Lempeiden virtojen rannassa,
että valo kantaisi meitä kuin liukuvia perhosia.
En vieraaksi, vaan ystäväksi.
Kaunis runo! 🙂 Siulle on haaste miun blogissa, käys kurkkimassa…
Crizy: Tulen pian, kohta näen haasteen…
Peikosta kaksi ensimmäistä säettä ovat hienot. Loppuja ei paljoa enää sitten tarvisikaan, tai ne ovat jo ihan toinen juttu.
isopeikko: Mukava kun peikko tykkää. Voisin vaikka tehdäkin sen ”toisen jutun”.
Minä pidän nimenomaan noista viidestä viimeisestä säkeestä. Ne riitäisivät, minusta. Kaikkinensa tämä on hieno. Tämäkin.
Reija: No, niin minäkin haluaisin. Säilyttää nuo viisi riviä. Tämä on mielenkiintoista, kuinka eri ihmiset miettivät saman asian näin eri tavoin. Ja sehän ei haittaa;) Mukavaa viikonloppua sinnekin.
En vieraaksi, vaan ystäväksi.
Juuri niin.
SusuPetal: Kutsu joltain ystävänä kylään, se on lahja.
”…kuuntelin lähtösi suunnan, mietin lähtösi määränpään…”
Runosi alkaa taas niin hienosti ja syvästi, että jään joka säkeeseen, mietin ja ihailen.
En voi koko runoa tähän toistaa, vaikka mieli tekisi. Viisi viimeistä säettä haluan kuitenkin mainita, koska niissä tiivistyy runo, elämä, kaikki.
KIITOS! Harvoin täällä blogistaniassa saa lukea näin vaikuttavaa runoa (muualla kuin sinun blogissasi 🙂
Ystävänpäivätoivotukseni sinulle löydät Uuna’s -blogistani.
Uuna: meniköhän nyt ylisanoiksi;) Tosin olen äärettömän otettu. Tulen pian kylään, odotan ilolla mitä hienoa siellä jälleen näen.
Koska olen tiiviin runon ystävä, jättäisin viisi viimeistä riviä vallan pois. Anteeksi, että tein minäkin pasaset. 🙂
helanes: On hienoa saada korjausehdotuksia, nämä ”pasaset”;) eivät haittaa. Risto Ahdin mukaan runo ei ole koskaan valmis;) Kokeilen tämänkin version blogiin saakka.
”lempeiden virtojen ranta” ihana runo ja hienosti yhdistetty runoaiheet.
Diina: kiitos sinulle.
Runossa on kiehtova tunnelma. Miltä sinusta tuntuisi, jos seuraava kohta olisi näin?:
…mitä olen siinä hetkessä sinulle ollut,niin kuin minä mietin runoa.
pois jäisi ”joka on kertonut minulle muutamassa rivissä,olemassaolonsa tarkoituksen”.
pasanen: Sinulta on aiemminkin tullut hyviä muokkausehdotuksia. Teenpä jälleen mieluusti version 2.
Ei vieraaksi, vaan ystäväksi… Hyvin sanottu. Tunnelmallinen runo.
Kirsti: Kiitos, ystävät luovat tunnelman.