Aamulla ajatuksissani erikoinen otus, Salamanteri, kävi vilkkaasti tämän vuoden kalenteriini kiinni. Suorastaan tarrautui, selasi kiireen vilkkaa jokaisen viikon ja kuukauden lävitse. Ja huomautti mokoma räikeän värikkäästi vielä, että eihän täällä ole yhtään mitään. Kalenterissani. On vain avoimia kellonaikoja, joista voisi ne sovittua pujahtaa ystävyyden maailmaan tai luomaan uutta tekstiä tai vain varata ajan itselle.
Salamanteri loi pelottavan ammottavuuden tälle vuodelle. Vuosi pitäisi elää, mennä eteenpäin. Ja niinpä päätin heti rajata elämäni lähimpään mahdolliseen sovitukseen: elän ensin vain tammikuun. Kyllä ne loput 11 kuukautta tulevat sieltä joko Salamanterin häntänä tai huomaamattani.
Vuoden sovittelu uusien ja aiempaa parempien aikojen parissa lohduttaa minua. Kun mennyttä vuotta voi selata taaksepäin kiitollisena niistä uskomattoman ihanista ihmisistä joihin olen tutustunut, ammottaa uusi vuosi tyhjyyttä täynnä. Olen jälleen alussa. Jälleen kalenteri tyhjänä. Ajoista. Uusista mahdollisuuksistani. Ja se on oikeastaan aika mukavaa.
Onko tuo Marja-Riitan päivämäärä nyt se, minkä luulen sen olevan? Entä saanko minäkin ehdottaa sotkua? (Ei se mitään, ehdotan kuitenkin.) Vkonl 8.-9.1. Jos vielä oot vapaa…………. Soittelen maanantaina!
Peikosta tuntuu aina että määräajat ovat jo elettyä… on mukavampaa sanoa nähdään kesällä kun sanoa päivä milloin. Tosin sekin haluaa joskus ajatella noin kuin Raila: Ihanaa!
isopeikko: Kalenteri joskus ahdistaa, jos se on liian tiukka. Mutta elämässä tulee olla seuraavaan tapaan asioita: Odottaminenhan on ihan mukavaa.
Hienosti kiteytetty: ”Salamanteri loi pelottavan ammottavuuden tälle vuodelle. Vuosi pitäisi elää, mennä eteenpäin.” Juuri tuolta tuntuu, kun vuosi alkaa. Mistä sitä oikein alkaisi? Miten pääsisi eteenpäin ja pitäisikö jotenkin muuttua uuden vuoden tultua? Mutta myös suunnitelmasi etenemisestä kuukausittain on lohduttava. Tässä kuussa on tehtävä tämä ja tämä. Se tuo toivoa siitä, ettei tässä ole mitään hätää. Vähä vähältä eteenpäin.
Crizy: Ja sekin on niin mukavasti, että vuoteen voi valita aika paljon mukaviakin asioita.
Haittaako, jos sotken kalenteriasi yhdellä päivämäärällä: 2.-3.7.2011? Näyttäisisi siltä, että se sopii kaikille 🙂
Marja-Riitta: Ei haittaa, ei yhtään;) Tuo ajankohta sopii maan mainiosti. Ihanaa!