En jaksa tietöitä ja paluumatkoja.
Ne hidastavat matkaani,
sitä jossa tahdon vaihtaa vaatteet usein.
Matkaa jonka aikana hitaasti tihuuttaa,
niin ja voin hyppiä lätäköissä
ja kun on pimeää, voin puhua kanssasi.

En jaksa moneen kertaan sanottua
silti se on ainoa keino turvata matkani,
ja hiljaa ovat niin monta, he jotka iltaisin
katsovat kyyneliään.

En halua palata. Haluan lähteä. Pysyn paikallani.
En tiedä mitä tehdä ja lopulta olen yksin.
On uusi päivä ja sen ilta,
jossa kaikki mahdollinen tapahtuu,
ja minä katson uutta tietä ja kysyn:
Kuka minua opetti ajamaan lukitulla pyörällä?