VALINTA

Jos minulta kysyttäisiin, mihin ei kannata uskoa, en kertoisi epätoivon tummansinisistä hetkistä tai halusta piiloutua kuvastimen taakse. Uskon tae on, että valo palaa. Uskon tae on, että valo voi lakata olemasta. Usein odottamattomalla tavalle, palatessaan se kiipeilee hiljaa hymynnurkkiin. Lähtiessään pöllyyttää ilman hiekankarheaksi. On vain valittava puhaltaako ulos hiekkapilviä vai hymyilläkö sormenpäitä myöten. Vai rakentaako hiekasta itselleen unelmien linnan?

Kategoria(t): Aiheeton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 Responses to VALINTA

  1. isopeikko sanoo:

    Hymyileminen on kaikista mukavinta, ainakin silloin kun ei tee miäli murjottaa 🙂

    • Raila sanoo:

      isopeikko: Joku on joskus sanonut: Hymy on lyhyin matka kahden ihmisen välillä. Murjottaa mieli? Jokaisella tulisi olla siihen välillä oikeus!

  2. Uuna sanoo:

    Minä valitsin lukemisen. Luin tämän mielenkiintoisen proosarunon monta kertaa…jatkon päätän myöhemmin…

    • Raila sanoo:

      Uuna: Lukeminen on aina hyvä valinta. Jatko? Siihenkin voi palata.

Kommentointi on suljettu.