NUKKE JA TULPPAANIT
Jään odottamaan aamuani. Kahvinkeitin porisee, se sataa vettä. Olen hiljaa aamun, tarinat heräävät myöhemmin. Illalla peittelen tarinat viereeni. Sillä vain valossa haluan kertoa kaikille uniini kudotut pelot, kuinka sama tunne aamuisin on valkoisia tulppaaneja täynnä. Kahvinkeittimen vieressä valkoinen kahvimuki, Illusia. Siinä lusikka. Vierellä valkoiset tulppaanit. Kaikkialla valkoinen aamu.
Valkoinen, puhdas. Ei värejä. Tässä valkoisuudessa ja sen valossa on pehmeä olla.
______________________________
Lempitunnelmani, varitys ja tuoksu!
Viime yon seikkailut nyt levollisina luomilla.
Kaunis.
kaari3: Pidät siis valkoisesta. Ja kotoisasta tunnelmasta. Viime yön seikkailut tuntuu hienolta ajatukselta.
Olen aina ajatellut aamun valkeaa valoa kovana. Nyt näen sen uudessa, pehmeässä valossa.
Demetrius: Kommenttisi tuntui minulle hienolta. Sen tähden, että näet nyt aamun uudessa valossa, pehmeänä.
Minulle aamuihmisenä ja Anssi Kelan biisistä (renkutuksesta?)pitävänä tässä oli paljon hyvää. Valkoinen on hyvä ”väri”, joskin se tarvitsee raamikseen tai ytimekseen mustan. Valkoisesta asetelmasta – ilman mustaakin – pidän paljonkin.
Reija: Haa, arvelin sinunkin pitävän Aamu-biisistä. Valkoinen tarvitsee mustan, mutta olkoon nyt vain ajatuksena taustalla.
Aamu ja kahvinkeittimen porina, mukavaa.
Loppuosan valkoista itse hieman pohdin, se kun puhtaudessaan niin helposti aina likaantuu. Sanoisin, että mielenkiintoinen runo 🙂
John: Aamuissa on jotain erityistä. Ja tuossa Anssi Kelan biisissä erityisesti, olkoonkin niin, että jotkut sanovat sitä renkutukseksi. Tosi on, valkoinen likaantuu helposti, mutta valkoinen on myös tyhjän kirjan sivu, kirjoittamaton kappale. No huh, meninpä tulkitsemaan.
Hieno asetelma, totta maar.
Oh-show-tah hoi-ne-ne: Mukava, kun pidit.
”sama tunne aamuisin on valkoisia tulppaaneja täynnä”..valo muuttaa näkökulman..
Kiitos, että olet linkittänyt minut, tosin runoilen nyt uudessa blogissani http://www.runokaivo.blogspot.com, käsityöt vanhassa.
Diina: Anteeksi, huomasin vasta, että en ole vastannut sinulle. Valo voi tehdä paljon. Tulen käymään blogissasi.
Nature morte
helanes: Laitoit sitten taidesuunnan kommenttiisi. Huh! Ja kiitos!
Tunne elää sanoissasi. Hyvä.
isopeikko: Kivasti sanottu, peikko. Hieman rauhallisemmilla tunnelmilla nyt menen.
Valkoinen, rauhallinen asetelma runossasi.
Susupetal: Kiitos, siltä nyt tuntuukin. Levolliselta.
”Illalla peittelin tarinat viereeni.” Ihana lause, mutta miksi se on imperfektissä. Preesenssissä siihen tulisi enemmän voimaa.
Ilona: Minäpä kokeilen preesensiä.