VALOON JA TUULEEN

Minä rakastan tätä runoteosta! Ajatelkaa vaikka seuraavia runoja:

ALASTOMUUS

Alastomana, aseettomana, kaiken melun keskellä
hän kuuli hiljaisuuden nousevan sisällään.
Hän näki rauhallisen muurahaisen
ryömimässä vääntyneillä jaloillaan pitkin seinää,
kuin suurennetun ja suuripäisen.
Se oli päässyt jo pitkälle matkalla ei minnekään.
Silloin hän muisti pienen pumpulilla  lastatun veneen.
Sen alaston soutaja antoi airojen pudota, istui paikallaan
liikkumatta
ja nousi suurella liitävällä pilvellä ylemmäs ja ylemmäs. Ehkä
hän huomasi, että  häntä tarkkailtiin. Hänen koko olemuksensa
hehkui peiteltyä tyytyväisyyttä. Edellisenä iltana
hän oli aivan sattumalta kylpenyt ja leikannut kyntensä.

*************************************’

Jos valehtelinkin,
en halunnut huiputtaa sinua,
vaan suojella sinua varjoltasi.

***********************************

Vielä nytkin voi toisinaan
avata maailman
pienen pienellä apilalla.

Kategoria(t): Ehdottomasti tällä tavalla, Elämä on..., Kirjoittaminen, Lukeminen, Pohdintaa, Runous. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 Responses to VALOON JA TUULEEN

  1. Crizy sanoo:

    On ollut tarkoituksena hankkia kyseinen teos, ja nämä pätkät vain vahvistivat sitä. Ehdottomasti sellaisia sanoja, joilla haluaisin itsekin kuvata maailmaa.

    • Raila sanoo:

      Crizy: Kokoelmassa on monia hyviä runoja. Naisen elämää kuvaavia.

  2. arctia sanoo:

    Ja mikäs tämä mystinen teos mahtaa olla..? Pidin, etenkin ensimmäisestä.

Kommentointi on suljettu.