VAPAUTEEEN

Unen puutteesta savuinen katseeni kulkee huonettasi pitkin. Istun vieressäsi. Ikkuna ja ovi. Katson ulos ikkunasta. Ikkuna ja ovi taistelevat huoneen valloittamisesta, kun ikkuna heijastaa oven. Ovi vaatii jäämään. Jäämisestä on vaarana pysähtynyt tunnelma, jäämisestä maksan ikkunasta ulos katsomalla. Lähtemisestä joudun kertomaan kaikille, ehkä en hänelle, mutta voisiko se muuten ollakaan.

Painan oven kielekkeen irti raameista. Olen hieronut katseeni tuleksi, puhdistanut pois viimeisen vuoden turhat kertomukset. Piirrän vielä käsilläni oven rajat. Vapaus. Ja lukon napsahdus on joskus vain muisto.

Kategoria(t): Kirjoittaminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.