YKSIN

Mietin hiljaa valon ja meren taistelua horisontista
etäisyydet ovat läsnä, kun huomaa kevään
ja vain hiljaisuus osaa olla kun läsnäolevat katoavat

Etsivät sieltä missä meri kohtaa sinisyytensä
siellä missä valo jakaa elämän nähdyksi
tai unohdetuksi.


Kategoria(t): Aika, Ehdottomasti tällä tavalla, Eihän vaan tällä tavalla..., Elämä on.... Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 Responses to YKSIN

  1. kaari3 sanoo:

    Missä on alku ja missä loppu? Sulautuvat yhteen kuin horisontin raja meren yllä. Pidin tästä runostsi.

    • Raila sanoo:

      kaari3: Onko alkua ja loppua, vai kaikki samaa kiertokulkua?

  2. isopeikko sanoo:

    Maailma on täynnä jakolinjoja.

Kommentointi on suljettu.